Seimen äärelle

Joulu sydämessä

2011-12-21T04:46:00.000-08:00

Tänään kuljin oppijoitteni kanssa joulukirkkoon. Yöpakkasen puraisujen jäljiltä ympärillä siintävät pellot olivat kuuravalkeita. Aamu-usva pehmensi kaiken näyttämään rauhaisalta. Pysähtyneeltä. Kuunsirppi taivaalla seurasi askeleitamme. Tuttu pappi kertoi , miten jokainen kuusenkoriste merkitsee jotakin erityistä. Kynttilä loistaa valoaan , Jeesuksen syntymä toi valon maailmaan. Kranssien ympyrämuoto kuvastaa Jumalan ikuista rakkautta meitä kohtaan. Pieni pukki muistuttaa lahjoista, joita Jeesukselle tallin hämärään tietäjät toivat. Tähti latvuksessa on tärkeimpänä kuusenkoristeena Betlehemin taivaalla kirkkaimpana loistanut tähti. Kulkunen on Jeesuksen kutsu seuraamaan häntä elämässämme. Vierelläni istui poika, jolle paikallaan olo on työlästä. Käsi omassani, sormensa sormieni lomassa, välillä pojan pää painettuna olkapäätäni vasten hän jaksaa kuin jaksaakin. Kun pappi lopettaa, kuiskaa tämä poika: Minä voin ripustaa meidän kuuseen iskän ja äidin kanssa sen huovutustähden, jonka koulussa teimme. Ja sitten sekin on se Jeesuksen syntymän tähti!" Niin, kuiskaan lämpö sydämelläni. Sama poika jatkaa:"Onko Jeesus totta?" Nyökkään hymyillen ja lupaan kertoa Jeesuksen elämästä koulussa vielä monia asioita. "Miksi se joutui sitten ristille?". "Elikö MAria ja Joosef vielä kun se kuoli?" Kysymysten kuiske korvassani lämmitti, ei häirinnyt. Kun saavumme koululle ja ryhdymme pesemään käsiämme ruokailuun menoa varten, tuo poika kertoo pettymys äänessään: "Sinä lupasit kertoa lisää Jeesuksesta!" Olin kosketettu. Ja kiitollinen. Lapsen mieli ja sydän olisi avoin, mutta aikuisten maailmassa on niin monia lukossa olevia ovia!

Huomenna on viimeinen työpäivä. Hiljenen painamaan oman pääni seimen lapsesta aikuiseksi varttuneen olkapäälle. Avaan sydämeni luukut apposen avoimiksi joulun astua sisimpään!

Levollisen lempeitä joulun ajan tuokioita sinulle!

2011-12-17T04:18:00.000-08:00

Oppijoiden joulujuhlassa liikutus liikkui useassa silmänurkassa. Minunkin. Sain monta kaunista sanaa oppijoiden vanhemmilta. Kätkin ne sisimpäni sopukoihin. Saavat jakaa lämpöään muistoina minussa. Miten paljon saavatkaan ystävällisen lämpöiset sanat hyvyyttä aikaan! Kirkkaus loisti lasten silmissä, kun ylsivät parhaaseensa esityksessään. MAria, Joosef, Jeesuksen ajan lapsoset palmunoksineen, enkeleiden häikäisevä kulkue, paimenet sauvoineen ja laulu, joka siivitti joulun ihmeen jokaisen kuulijan sydämeen! "Saavu kaikkeen pimeyteen, joka sydämeen"....ja huokauksessani on toivoa ja lujaa luottamusta hyvään. Kiitos oppijani, olette ihania!!Annoitte joulun koskettaa. Saapua kaivatuksi valkeudeksi tummuuteen ja kiireeseen.

Olen kurkistellut vuodentakaisia kuvia lumihunnun peittämästä pihapiiristä. Lumitaakkojen alla kuusen oksistoissa on jotakin levollista. Tuokio sitten saavuin pikkuisimman kanssa kotiin. RAkas on sairaana. Olemme valvoneet yön. KAverisynttäreiltä saapuili punaposkinen neito. Kaupassa oli vilske ja kaiken puheensorinan takaa koitti jouluinen sävel asettua rauhaksi kaiken ylle. Koin hetken ristiriitaisia tunteita. Ei joulumieli asetu meihin laittamalla. Sille tahdon avata oven itseeni. Kutsua sen pehmein huokauksin lähelle ja jäämään jakamaan tyyneyttään.

LAhja meille annettu, poika Jumalan. Juhlan esityksessä tyttö istahti seimen taa. Tuuditti vaimeasti hymyten vastasyntynyttä kapaloitua sylissään. Vierellään poika Joosefin asussaan katsoo tyttöön ja nukkeen lämmin lapsenhymy kasvoillaan. Siinä se on. Kaikki. LAhja jokaiselle. Seimen ympäri kulkivat lapset palmunoksiaan heiluttaen ja laskivat oksat seimen ympärille. LAskivat kuin itse tahdon itseni laskea. Seimen luo. Jäädäkseni lepäämään joulun ihmeen ikilämpöiseen syliin. Kun hain nuo 20 palmunoksaa kukkakauppiaalta, ei voinut hän kuin ihmetellä iloani. MAksaessani sanoin riemu äänessäni: kiitos, nämä ovat täydelliset! HArva hankkii oksanippua ilman ainuttakaan kukkaa. VAan kuin kaunein ruusu oli lasten koko esitys!

Viikonmittainen on enää matka. Astun jokaisen askeleeni kiittäen ja iloiten. LApsen luo.

Joulun ihme

2011-12-10T11:23:00.001-08:00

Tonttunen sai käteensä tärkeän käärön. Olin tänään Turun Wanhan ajan joulumarkkinoilla. Riihipirtin puolella kerron suloisesta tapaamisestani blogitutun kanssa. Toiselta kojulta löysin keraamisen seimiasetelman. Ostin Marian ja Joosefin sekä seimen lapsen lisäksi paimenen ja pienen keraamisen aasin. Maksaessani ostoksiani ystävällisen hymyn kera myyjä sujautti paperikassin uumeniin tuon tontun kädessään pitelemän käärön. Siihen on kirjoitettu jouluevankeliumi. Muutama ilta taaspäin rakas pohti ääneen, että pöytänsä ääressä viihtyvä Nisse kaipaisi jotakin erityistä käteensä. Nyt se sai tärkeimmän viestikapulan. Sanoman, jonka myötä maailma sai valonsa! Joulun ihmeen.

Voi, miten odotan aattoillassa lapseni lukemaa evankeliumia. Sen kertoma kutsuu kyyneleet silmiini. Kätken kuin Maria tallin uumenissa kauan sitten sanat sydämeeni. Tutkiskellakseni niitä arjessanikin jokaisena päivänä. Valtava suunnitelma osaksemme annettu. Koulun joulujuhlassa tyttöseni saa olla enkeli. Se erityinen, joka lausuu paimenille viestinsä. Älkää peljätkö.....teille on tänä yönä syntynyt Vapahtaja. Tietäjien loistokkaiden lahjojen rinnalla tuona yönä koko maailma sai lahjan, jonka suuruutta vain surullisen harva tahtoo ymmärtää. Lahja, jonka nyörejä haluan ahnaasti aukoa. Nähdäkseni, ymmärtääkseni, ammentaakseni. Rakkauden tuoja, armon antaja. Joulun ihme.

TAvallisen nasaretilaisnaisen elämä kääntyi olemaan jotakin valtavaa. Sai tuudittaa hetken sylissään lasta, jonka askeleita tahdon itse tänään seurata. En vain joululaulujen säestäessä kulkuani, vaan silloinkinkun vuodenajat kuljettavat läpi tuulten ja tuiverrusten. Kohti kevään heräämistä ja keskikesän lämmintä syliä. JA erityisen herkin mielin silloin, kun ensilumi koskettaa poskeni nukkaa. Voi kunpa meillä oisi joulu ainainen......se on. Sydämen syvimmässä sopukassa. Joulun ihme.

Seitsemäs♥

2011-12-07T08:28:00.001-08:00

Itsenäiselle kotimaalle liikutuin eilisessäni. Niinkuin moni ympäri Suomen. Viluiset varpaat kanssani nojatuolin mutkassa sykkyrällä kurkin pukuloistoa. Väkisin huomaan ,että ajatuksissa vilahtaa yltiöpäisten rahasummien kulku. Onko kaikki tuo tarpeen, miettii pieni ihminen minussa. Toki, toki. Kunnia ja riemullisuus on ansaittu. Juhlaan on syy. Jossain silti joku lämmittää käsiään puhallellen niihin kylmissään, kodin lämpöä vailla. Itsenäisyyspäivä on minulle myös isoisäni kaipauksen nousua pintaan. Silmät sulkien saan olla tuokion tyttö letit hulmuten, ukin nostaessa korkealle. Hetken ajan yllän hipaisemaan taivaan tummaa kantta. Kantta ,joka tänään raotti oviaan untuvaisten valkohahtuvien tanssille. Voi sitä iloa, jonka ensilumi jakaa! (pst.kuva vuoden takaa...)

Kuljimme eilen matkan ensimmäiseen jouluun. Kuuntelimme Nasaretin kaivolla naisten jutustelua. Kuulleet olivat kerrottavan, että naapurin Maria olisi kohdannut enkelin. Kesken mukavan rupattelun aukeaa ovi kuin leikaten ilmaa ympärillämme. Augustuksen käsky määräsi niin monet pitkille matkoille. Veroluettelot odottivat nimien kirjoittajia. Niin lähti Maria ja Joosefkin kohti Betlehemiä. Me saimme ihastella Jordanvirran rantamia. Tyttönen sai nousta kamelin selkään sekä onkia virrasta karkkikaloja. Saavuimme palatsin puutarhaan. Sinne tiensä tähteä seuraten olivat kulkeneet tähtien tietäjätkin. Herodeksen naurussa ja hykerryksessä kuului ilkeä suunnitelma. Vehreän kedon keskellä nuotion loimussa paimenet. Siinä huhupuheita ihmetellessään kuuluu fanfaari ja taivas avautuu. Enkelten joukko valkoisissaan kaiuttaa ilosanomaa. Menkää! Rientäkää! LApsi on teille annettu, poika Jumalan. Sydän pamppaillen avaamme majatalon oven. Ystävällinen emäntä tarjoilee mehut ja nisut. Ei ole tilaa, kertoo sitten, ettehän yöpymistä suunnittele. Oi, emme. Kuljimme tämän uskomattoman matkan ja saimme kurkistaa tallin pahnoille. Kyyneleille ei voi sanoa, että älkää. Ne vuotavat poskimäkeään kaulalleni ja liikutus on liian pieni sana kertomaan tunnettani. Rakas hymyilee. Tuntee minut. Tyttönen sädehtii kilvan tähtösen kanssa.

Jumalan suunnitelma on vilpitön. Osallemme lahjaksi annettu. Joulun lapsen lahjasta riittää. Sitä ei tarvitse tilata, ei pyytää, ei kääriä. Ei edes toivoa. Se on, se täyttää sydämen.

Kolmas♥

2011-12-03T08:02:00.001-08:00

Tänään jouluni odotus kulki hiipien sisimmässä. Joululaulujen sävelinä. Nuotion loimuna. Esikoinen täyttää tänään 19. Jaan ajatukseni hänelle. Muutama toivottu lahja pääsi pukinkonttiin. Se alkaa olla valmis suljettavaksi suukoin♥ Huomiseen!

Toinen♥

2011-12-02T05:44:00.001-08:00

Tänään tuntui kuin taivaan tähtivalo olisi hipaissut hiuskiehkuraani. LAskeutunut hetkeksi lähelleni. Arki on hemmotellut, ollut lahja. Kuulen tutun laulun säkeet....ihmeistä suurin on täyttymässä....Hyräilen itseni viikonloppuun. Tänään seurakunnan vuoden viimeinen lastenilta. Viikon jakama väsymys väistyy, en koe täytymistä, en. Jaan aikani ja uppoudun, lumoudunkin, luulen. Oma pienin opetti lujaa luottamusta, avointa sydämen ovien aukaisemista. Tähti, tähdistä kirkkain nousee hiljalleen tumman talvitaivaan aavaan hiljaisuuteen. JAkaakseen kirkkautensa kaikkialle. Illassa tytöt matkaavat mukanani, iso ja pieni. Tähtösiä hekin. Minulle.

Oppijoiden kanssa aloiteltiin joulukuvaelman harjoittelu. Ystävä rakkain on työpari arjessa. Olen enemmän kuin onnekas! VAimea musiikki kuljettaa Mariaa ja Joosefia rauhallisin askelin. Seisahtuvat tähyämään, näkyykö vihdoin Betlehemin hämärät valot. Kurkottavat taivaalle, loistaako kirkas tähti? Uusin silmin , syvemmälle ajatellen otimme aikansa lapsia tien varteen palmunoksallaan kuningasta tervetulleeksi kutsuen. Adventti saa täyttyä, päättyä, lapsi on tässä. Torkahtaneiden paimenten herääminen hyiseen viluun ja käsiensä ojentautuminen hakemaan lämpöä nuotion loimusta. Kunnes säikähtävät suurempaa valoa. Enkeljoukko kertoo ilosanomaa. Kätensä tuudittavat vastasyntynyttä. Minä liikutun. Näen enemmän kuin tässä sanoiksi puen. Miten voisikaan tuota lasten jakamaa kuvaa piirtää sanoihin. Ei mitenkään! "Saavu Jeesus keskellemme, ilman sinua me emme löydä joulun ihmettä, taivaan lämpöä...." laulavat joulun jokaisen sydämeen.

Poimin jokaiseen joulua kohti kuljettavaan arkeni päivään ihmeen. Olkoon ne kalenteriluukkuinani, jotka avaavat tänäkin vuonna tallin oven yönä, jolloin kaikki muuttui.

Ensimmäinen♥

2011-12-01T09:23:00.001-08:00

Hiljaa hiipi vierelle joulukuu. Avasi ovensa ja esitti kutsun kulkea kohti juhlista suurinta. Oppijoitteni kanssa sain tänään helmihetken. Ainutlaatuisen tuokion, jossa lasten laulu, kutkuttava odotus ja aito tunnelma läikäyttivät sisälläni lämpimän laineen. Luokassa on oma joulumaailma. Pieni poika kantoi iloksemme oikean pienen kuusen, itse metsästä hakemansa, kertoi äitinsä. Päätän, ettei kiire enää pääse kylkeen kyhnäämään. Jokainen hetki on arvokas sellaisenaan. Tuokio toisensa jälkeen kantaa meitä kohti ensimmäistä joulua. Seimen luo, lähelle joulun lasta. Tuota ihmettä, jota suurempaa ei maailmaan ole koskaan mahtunut.

En anna enää lumettomuuden käydä kaihoksi asti. Päivien ilo valaisee arjen ja kotosalla illan tummuessa rakkaus ja kynttilän kajo avaavat lämmintä syliään. Sen pehmeyteen on hyvä istahtaa. Tyttösen laulu on kuin posken nukkaan saatu silitys. Hellä ja vaalimisen arvoinen. Ensimmäiset lahjat ovat löytäneet kätkönsä. Odottavat kääreitä ylleen. Jos 8-vuotias osaa pohtia, ettei sittenkään toivo tv-mainoksen koruntekokonetta, vaan karvavuorelliset nilkkurit sekä sisäpelitossut, voin tyytyväisenä nyökätä. Ihan hyräillen täytän nuo toiveet!

Kuljen saunan lämmöstä saatu puna poskillani huoneesta toiseen. Annan katseen viipyä nurkkiin muuttaneissa joulun hipuissa. Joulukodin ilme alkaa saada muotonsa. Huomaan valkoisen asettuneen suuremmin paikoilleen. Lumiharsoksi kotimme ylle. Ripaus punaista lämmittää ja hehkuu joulun sanoman sisälleen piirtämää rakkautta. Liikuttuen muistelen oppijoitteni keskittyneitä ilmeitä kuljettaessani pieniä nukkeja raskasta taivaltaan kohti tallin lämpöä. Kuulen vieläkin huokaukset sytyttäessäni kynttilän hehkumaan enkelin valoa paimenten luo. Jospa edes joku pieni sydämen ovi raottuisi.

Odotus. Täyttymys. Ihme. Suuri rakkaus. Sydämen sisälle asettunut ikuinen lämpö. Mitäpä muuta voin, pieni ihminen, kuin kiittääen pyyhkäistä onnenkyyneleen silmäni nurkasta. Ensimmäinen joulukuinen päivä kulkee iltaansa ja jakaa osalleni niin runsaasti pienten ihmeiden hyvyyttä♥

Hoosianna

2011-11-26T07:23:00.001-08:00

"Niinkuin kansa kauan sitten heilutteli oksiaan, mekin Jeesus sinut tänne tahdomme nyt kutsua...." Oppijoiden kanssa opeteltu laulu soi sydämelläni lohdullisina sävelinä. Huominen avaa joulun odotuksen ovet auki. Todeksi tullut joulun ihme, pieni seimen lapsi, loistaa tummassa maisemassa kirkkaana tähtenä. Sain tyttöseltä lainaksi pienet nuket. Maanantaina ne pääsevät kertomaan oppijoilleni todellisen ilosanoman tarinaa. Luokan takana odottaa säkkikangasmaisema. Vihreällä nurmella muutama lammas. Tallin tyhjässä hämärässä oljilla vuohi. Viileän suojansa kivikkoisen tien kulkijoille tarjoavat männynoksat maljakossa. Pieni vauva kapaloonsa käärittynä saa kertoa jakamastaan rakkaudesta. Joulun kosketus läikähtää lämpimästi sydämellä, kuin paimenten nuotion vaimea loimu.

Tänään pieni kuusi sai kantaakseen huopapallojen kepeää valoa. Joulun valo täyttää kodin. Kutsumme sen asettumaan lähellemme, sisällemme. En lakkaa ihmettelemästä, miksi niin moni on liian kiireinen nähdäkseen, löytääkseen sen?! Nostan käteni kiitokseen ja lasten laulu jatkaa kulkuaan sisimmässäni. "Saavu Jeesus keskellemme, saavu läpi pelkojemme...." Joulun valosta riittää. Sen liekki ei sammu tuulten tuiverruksessa. Avaan sylini ottamaan vastaan, laulan Hoosiannaa kaikellani. Pelasta, auta. Ja tuossa pienessä lapsessa, pojassaan, Jumalamme teki sen. Ja tekee yhä vieläkin.

Ensimmäisen adventin valossa soi huomenna lupaus.

Tuiketta

2011-11-20T07:57:00.001-08:00

Aamumme säikäytti ja sai sydämen takomaan kiivain ottein. Meille niin rakas Rölli-koira livahti läpi kuurakauniin maiseman karkumatkalleen. Saapuili kuitenkin kotiin aikansa kuljettuaan. Kiitollisena aloitin tätä päivää kuin uudelleen. Kuljin ensin helpotustani hengittämässä kauniissa pihamaisemassa. Napsin pienien ihmeiden jakamaa kauneutta sydämelleni. Halutessasi voit kurkistaa niitä kanssani Riihipirtin puolella:) Tänään kotiin asettui helpotuksen lisäksi ripaus joulunpunaa. Kaapin uumenista nostin Nisseystävykset näkösälle. Suurin sai kunniapaikan vanhan pulpetin istuimelta. Sen hymy saa seurata hiljalleen saapuvaa adventin aikaa.

VApahtajamme syntymäjuhla. Huomaan maistelevani näitä sanoja sydämelläni. Verkkaisesti vailla kiirettä. Kiireettömyyden haluan pysyvän jouluvalmisteluissammekin. Annan joulun istahtaa luoksemme lepäämään. Iloksemme, seuraksemme. Kuin kirkas tähti kauan sitten johdatti tallin hiljaisuuteen, haluan sanoman kutsuvan äärelleen. Joulunlapsi asuu sisimmässämme, kulkee rinnallamme ja tarttuu käteemme. Viipyy hiljaa vierellämme jokaisessa hetkessämme. En halua unohtaa, en sivuuttaa, en kiirehtää.

Kysyn pienemmältä tyttöseltä, miksi jouluna annetaan lahjoja? VAstauksensa saa minut hymyilemään rakkaus silmissäni. Jeesus sai lahjoja seimeen. Jumalan suunnitelman huipentuma. Siinä joulun olemus. Valtava rakkaus osaksemme ilman vastinetta. Armosta. Voitko ymmärtää? Minä en! Osaan vain ihmetellä kiitollisuus katseessani.

Silitin valkoiset verhot tankoihin ikkunoita kehystämään. Punaiset tyynynpäälliset pääsivät sohvan syliin. Astiakaapin kulmalle ylsivät valot tuikkimaan tuhansien iltataivaan tähtien lailla. VAin vähän kerrallaan. Rakas oli koko päivän töissä. Kotiin tullessaan maisteli kodin tunnelmaa. Poimi laittamiani ja hymyili. Tietää, miten paljon nautin tästä ajasta!

Terassin kulma odottaa kuusta seurakseen. Siinä se on jakanut valoaan niin useana vuotena. Pääsee paikalleen kun kuukausi vaihtuu. Iltojen tummetessa lukuisiin lyhtyihin syttyy liekki. Sismpäni liekki tuikkii lämpöään ja syvää rakkauttaan. TAas askeleen lähempänä suurta juhlaa.

Joulu saapuu sydämeen

2011-11-18T06:18:00.001-08:00

Tänään oppijoilleni luin suloisen pienen kertomuksen. Siinä oli mukana joulun sydänlämpö. Pikkuinen tonttu, yksinäinen ja epävarma odotteli joulua saapuvaksi. Toisiko sen tullessaan piparintuoksu tai padassa poriseva riisipuuro? Siirappi syöty ja suuri pata lainassa. Murhemieli saapuili luokseen joulumielen sijaan. Muisti sitten, että kynttilänvalo voisi sen lähelleen kutsua! Asetteli tekemänsä kynttilät tuikkimaan pihapensaan oksiin. Valo hämärtyvässä illassa kutsui lähelle ystäviä metsän siimeksistä. Jokainen sai kotimatkalleen oman kynttilälahjan. Tonttu tunsi itsensä juuri sopivankokoiseksi ja hymyili tyytyväisyyttä tähystellessään taivaanrantaan katoavaa kulkuetta, joka kuljetti valoa tahoilleen. Ystävyys oli tuonut joulun pikkuisen tontun sydämeen.

Adventin aika lähestyy. Minäkin haluan kutsua joulumieltä luo. Se uinuu sisimmässä, vaan pian sen saa viittoa pintaan hohtamaan valoaan. Tänään harjoittelimme töissä lasten kanssa Hoosianna-laulua. Se jätti minuun sen jokavuotisen tunteen, joka pyrkii kyynelinä silmiin. Ilonkyynelinä! Miten valtava on se sanoma, jota saamme koteihimme pukea. Miten suuri rakkaus on joulun punaisessa! TAhdon olla osaltani kuljettamassa joulun valoa eteenpäin. Omilleni jaan joulun todellisuuden.

Joululiinan kangas on viikattuna kaapissa. Se odottaa ompeluhetkeä. Ajatuksissa vilahtelee ja välkkyy! Viriää ja nousee! Minkälainen on jokaiselle paikan jakava pieni tärkeä tänä vuonna? Mitä metsästä pääsee pöytään ?Millaisiin kääreisiin pukeutuvat salaisuudet? Minusta suunnitteleminen ja joulun tunnun kohottaminen paikalleen loistoon asti on niin mukavaa.

Silti otan ajan hiljaisille mietteilleni kaiken keskellä. Nisset pääsevät joukkoomme. Mutta niidenkin yli nousee hiljainen tummuneen yötaivaan alla lepäävä lapsi. Hän, jonka risti on tyhjä nyt. Levittää jalkojemme alle paljaat oljet. Osoittaa jouluntähteä muita tuhansia kirkkaampaa. Asettuu sisimpäämme ja kuiskaa: rakastan sinua. Niin paljon, etten kertoa saata. Enkä minä voi ymmärtää! HAluan tänään olla kuin tuo nasaretilaismaria. Nöyrä. JA painaa pääni, virittää lauluni ja kohottaa hymyni joulutaivaan kantta sipaisemaan. Kuin tuon tarinan tonttuseen, on minuunkin jo asettunut joulumieli. Syvä ja hiljainen.

KAipuu♥

2011-11-05T01:12:00.000-07:00

Marrasharmaan keskellä huomaan ajatusten löytävän polkunsa muistelemaan viimevuotista valkeutta. Tänään ikkunasta näkyvässä kaikki on pysähtynyt odottamaan. Tätä näkymää takaisin.

Kun mieli myllertää arjen mykkyröissä, kaipuu sisälle syvälle sydämen sopukoihin saakka kulkevasta rauhasta saa isomman tilan. Pian pukeutuu kota jouluiseen asuunsa. Aattoaamun puurohetki aloittaa juhlan. Kun aika on. Silloin pysähtyvät valmistelut ja touhuamiset. Tänään kaipaan jo tuota aamua. Tänään kaipaa moni. Mekin kuljemme hautausmaan tummuvaan iltaan viemään omat tuikahduksemme kynttilämereen. Kertomaan kaipuusta.

Pian saan oppijoitteni kanssa suunnitella ensimmäisen joulun. Joka vuosi se saa uudenlaisen kehyksen ympärilleen. Sanoma säilyy. Aina salaa toivon, että katsomossa joku sydän sykähtäisi. Niin, että sinne tipahtaisi siemenhippu.

HArmaa saa kynttilöiden tuoman valon tuntumaan pehmeältä. Kotoilupäivien aikana olen poltellut niitä aamusta aina illan tummuviin tuokioihin saakka. Puhaltaessani pienentyneet liekit sammuksiin, kiitän. Taas yksi uusi päivä kulki muistoksi. Aina ne antavat jotakin, vaikka ottaisivatkin. Eilen seurakunnan lastenillassa kynttilä sai olla se enkeli, joka johdatti kauan siiten Pietarin vapauteen. Silloinkin rukouksen voima oli valtava. Pian kuljemme hämärään huoneeseen, jossa enkeli kertoi nuorelle naiselle jotakin, mikä muutti kaiken. Ei vain hänen elämässään, vaan meidän jokaisen.

Puuvajalle kulkeminen talven valkeudessa on tunnelmallista. TAkkatuli on jakanut lämpöään jo lukuisiin iltoihin. Vielä ei kulkureittiä tarvitse avata läpi valkean hangen. Mutta sitäkin jo odotan. Odottamisessa koen onnellisuuden. Mieli käy läpi saapuvan juhlan sanomaa. Uudelleen ja uudelleen.

Levon keskellä juhlamiettein

2011-10-27T02:49:00.000-07:00

Luotan siihen armoon, jonka Vapahtaja meille toi. KAntoi taakkamme ja yhä kantaa. Saan seurata askeleitaan levollisena . Suuri rakkaus, joka ympäröi jokaisen tuokioni, vahvat käsivarret, lohdun syli. Sen varassa kulkevat päiväni. HAuraana tunnen sen vahvemmin. Tänään olen ollut viluinen ja väsynyt kuin paimen kedollaan kauan sitten. Kohottanut äänettömät sanani kertomaan, miten onnellinen olen oman elämäni keskellä. Ajatuksissani on viipynyt punaisen kosketus. Kuiske hiljalleen lähestyvästä.

Jouluiset somisteet pysyvät vielä piiloissaan. Ensimmäisen lehden sivuilta niitä tänään ihailin. Kääntelin sivuja ja poimin kauniita yksityiskohtia. Silti joka vuosi joulu saa ihan oman maisemansa kotoamme. Meidän näköisen. Nautin sydämelleni hiljalleen laskeutuvista ajatuksista ja ideoista. Vielä ne ovat pieninä siemeninä itämässä, kasvamassa valmiiksi. Juhlan odottaminen ja suunnitteleminen kuin kutsu: tule luo!

Äitini laittaa meille jokavuotisen taatelikaakkusen. Sen tuoksu tuo mieleeni lapsuuden joulut. Muistijäljet niistä vaalin ja silitän sisimpääni. Maut, tuoksut, tunnelmat. LAulut ja leikit. Lumi ja valkeus. Jännitys ja odotus. Rakkaus ja läheisyys. Voisipa jokaiselle yksinäiselle antaa lahjaksi läheisyyttä.

Vuosi vuodelta lahjavuori on kuoriutunut olemaan vähäisempi. Pienessä on paljous. Pienimmät uskovat vielä joulupukkiin. Omalla tavallaan. en henno särkeä tuota lapsen lumoa. KAiken ylle nousee seimen lapsi. Hänen vähäiset lahjansa ja sitten se valtava rakkaus, lahjojen lahja. Ensimmäinen lelulehdykkä oli jo pujahtanut postilaatikkoon. Puhelimme lasten kanssa, miten ihan itse keksitty ja toivottu haave on paljon parempi kuin lehden sivuille asetellut tusinahömpät. Ymmärsivät. Olin hurjan kiitollinen. Yhdessä pohdimme, mikä muutaman paketin kauniista kääreestä voisi ilmestyessään tuoda ilon. Huokaisen uudelleen : pienessä on paljous♥

Raidat kulkivat joulussamme viime vuonna tyynyissä, liinoissa, tuolien somistesydämissä. Punainen ruutukuosi odottaa ompelukoneen alle pääsyä. Vielä ei ole sen aika. Punaista tarvitsen jouluuni. Hehkumaan kuin suuri lämmin syli! Jakamaan lämpöä ja muistuttamaan rakkaudesta♥ Aaton kattauksessa sen alla hohtaa valkoinen liina.

Hymyilen itselleni. Tässä päivässäni olen levännyt, ollut sanattomuuteni kanssa aivan hiljaa. Tässä on paljon hyvää. Olenkohan koskaan viipynyt jouluisissa mietteissä vielä lokakuulla:)

Hiljalleen

2011-10-20T08:18:00.000-07:00

Ei ihan vielä, kuulen hennon kuiskauksen. Keveästi pyöritän sille päätäni ja jaan hymyni lämmön. Luokseni saa jo hiipiä pienin askelin. JOULU. Eilen ostin suloista punaruudullista kangasta Ikeasta edukkaasti. Melkein kangasta leikatessani laulelin onnesta. Joulu saa luvan saapua lähemmäs, ottaa jokaisesta päivästäni ajatukseni. Pienen lämpöisen. Hiljalleen kasvavan.

Kynttilöiden tuikkeessa kulkevat Riihipirtin hämärtyvät illat. Punaiset odottelevat vielä kaapin kätköissä. Tänään haimme tyttösen kanssa joulukorttien tekoon tarvikkeita. Ajatuksissani keinahtelee idea, mutten paljasta sitä vielä. Jokunen saaja saattaisi sen täältä löytää:) 18 vuotta sitten ja tähän vuoteen asti, olen nauttinut oman kortin suunnittelusta. Aina toteutuksessa mukana lapsi. Välillä neljäkin♥. Tänä vuonnakin teemme yhdessä. Yhtä kovasti nautin joulupöydän tunnelman suunnittelusta. Jokaiseen jouluun omanlaisensa. Rakkaudella laitettu.

Jokaisessa päivässäni joulun ilosanomaa elän todeksi. Juhlan lähestyessä se saa arvoisensa kehykset ja puitteet. Koti pukeutuu rakkaudenpunaiseen ja puhtaudenvalkeaan. Kirpputorilta luoksemme hiljattain muuttanut nallukka saa kaulaansa punaisen rusetin. Töissä luokassni vanha nalle pukee ylleen punaisen villapaidan sinisen tilalle:) Pieniä tärkeitä asioita. Kuin viestilappusia. Joulu on minulle jotakin niin suurta, etten osaa sitä sanoiksi pukea!

Riisutut puut odottavat huntuaan

2011-10-16T04:19:00.000-07:00

Hiljalleen hiipuu syksyinen väriloisto. Puut luopuvat lehdistään ja syystuuleen huudahtelevat jäähyväisiään. Luojan luomat riisuvat itsensä paljaiksi. Avaavat oksistonsa vastaanottamaan ylleen valkean kepeän hunnun. Ilmassa tuntuu jo uudenlainen tuoksu. Se enteilee talven saapuilua lähemmäs. Joka vuosi on ainutkertaisen kaunis tuo hetki, kun ensihiutaleet tekevät matkansa luoksemme. Tuovat tullessaan puhtauden. Luonnon jouluevankeliumi on upea! Miten Jumala antoi ainoan poikansa syntyä loistoksi ihmisten keskuuteen. Ei hohtavan kruunun taikka ylvään viitan kantajana, vaan sisäistä loistoa ja iloa julistamaan. Ainutkertaiseksi lahjaksi luomakunnalle. Kunnes riisuutui kaikestaan vuoksemme. Kärsi ja toi valkeuden jokaiselle, joka sen lahjakseen halajaa.

Sytyttelen kynttilöitä hämärtyviin iltoihin. Jokaisen liekin loisteessa koen tyyneyttä. RAuhallinen liekin leikki jakaa hentoja varjoja ympärilleen. VArjon keskellä hohtaa valo. Kuinka kirkas mahtoikaan olla se valo kauan sitten, joka täytti pienen hämärän huoneen. Kun enkeli saapui kertomaan MArialle, mitä hänen osalleen oli annettu.

Eilisessä illassa jutustelimme joulusta. Suunnittelimme , mitä se toisi tullessaan tänä vuonna. Riihipirtin joulu asettuu punaisena huoneisiin valkoisen vierelle. Tonttuset saavat paikkansa ja enkeleiden rinnalle ilmaantuvat jouluisetkin siivekkäät. Ilo ottaa sijaa sydämistä. Kiitos kohoaa kaiken yläpuolelle. Suuren juhlan sanoma kimaltelee liikutuksena silmissäni. Sen sanoma koskettaa ja kiipeää ihon alle asti. Niin paljon rakasti Jumala maailmaa, että antoi ainokaisen poikansa. Minä kiitän siitä ympäri vuodenjuoksun. Silti jouluna tuo ilosanoma saa ympärilleen suuren juhlan puitteet. Nöyryyden ja hiljaisuuden. Ylistyksen ja kunnian. LApsille joulu tuo tullessaan ensin tämän todellisen lahjan tajuamisen. VAsta pitkästi perässäpäin olkoon halutut paperiin käärityt lahjat. Ne harvat ja valitut. Siinäkin vähän on paljon.

Joulukortteja taidetaan laitella alulle syyslomalla.....se saapuilee luoksemme ensi viikolla parina ylimääräisenä vapaana. Minusta on herttaista suunnitella. Vaalin joulun salaisuuksia kuin aarteita. Sen sanoman nostan kaiken yläpuolelle!♥

Sydämelleni laskeutui suuren juhlan ajatus

2011-09-11T10:43:00.000-07:00

Syksyn pehmein kauneus oli läsnä tänään. Aurinko hyväili säteillään vielä lämpimästi. Syksyn väriloisto on pulpahtamaisillaan iloksemme. Tänään mieleni oli täynnä hyvää oloa. PÄivä oli lempeä ja leppoisa, jakoi paljon iloa. Läheisyyttä ja läsnäoloa vailla kiirettä ja yrittämistä, täytymistä. KAtselin hymyjä lasteni kasvoilla. Jokaiselle riitti päivään isosti riemua. Sain myös tiedon uudesta kummilapsestamme Sri LAnkasta. 9-vuotias tyttönen, jonka elämään voimme jakaa koulunkäynnin vuodeksi sekä toivottavasti paljon muuta iloa. Ehkä saamme olla valamassa uskoa ja luottamusta hyvään. Edes hippusen. Tuoda joulua hänelle lähemmäs.

Toivo. Luottamus. Armo. USko. RAkkaus. Syksyn lämmin syli, johon sain tänään kavuta lepäämään, avasi sydäntäni kohti sitä valkeutta, jonka voima on niin suuri ja uskomaton. Sai käteni ojentautumaan kohti sitä rakkautta, jonka suuruutta ei ymmärrys riitä piirtämään sanoiksi. Hän, jonka nimi on ylitse muiden. RAkkaus ja armo, lahja jonka suuruutta ei voi rahassa mitata. LAhja, jonka saa omakseen, jos vain haluaa. Askeleiden päässä häämöttää juhla, suurempi muita. JOULU.

Tänään pyydän: anna minulle viisautta tehdä juhlastasi sellainen, ettei sen sanoma katoa kaiken kilisevän ja kimmeltävän taakse. Ettei haluaminen ja tahtominen ole se päällimmäinen toive kattomme alla. Anna rauhasi jokaiseen joulua kohti kuljettavaan päiväämme. Sinun rauhasi. Sinun juhlasi. Syntymäsi tänne keskuuteemme kauan sitten oli lahja, joka kantaa. Kiitos on kovin pieni sana sen edessä. Tulkoon joulu todella sydämiin♥

Seimen ääreltä takaisin Riihipirttiin

2009-12-09T06:12:00.000-08:00

Aatoksissa, tuumailuissa, mietteissä ja pohdinnoissa olen tullut tulokseen. Jouluisetkin mietteeni saavat siirtyä Riihipirtti-blogiin. Lämpöisesti tervetulleiksi sinne toivotan kaikki Seimen äärelle lukijoiksi tupsahtaneet. Tapaamisiin siellä......

Seimen äärelle ei hiippailijoita riittänyt kuin harvakseltaan. Teitä kaikkia kiitän ja kommenteista muutamista olen iloinnut!

JAtketaan suuren juhlan odotusta....

Joulun sanomaa, tähden kertomaa..............

2009-12-04T23:00:00.000-08:00

Joulumieli, suloisen kutkuttava sydänalassa lämpöisenä syleilynä tuntuva kosketus. Se on kietonut kätösensä ympärilleni. Se kuiskii korvaani ja saa minut myhäilemään tyytyväisenä. Joulu sädehtii suoraan sydämiin....jouluiset laulut, rauhallisena soljuvat sävelet ja niiden sanoma asuu kerallani. Riihipirtin jouluun ei kuulu lahjapakettien vuori.Jokainen saa vain muutaman mieluisan lahjan. Suurimman lahjan sanoma ei saa hukkua tavarapaljouden alle. Riemuitsemisen taito pienestä on kallisarvoinen taito. Kääriessäni salaisuuksia jouluiseen paperiin, hyräilen ja hymyilen. Suljen silmäni ja matkaan ajassa kauas taaksepäin.....

...suuri tähti kertoi sen.Tallin pienen sisällä syntyi poika Jumalan. Olin eilen oppilaiden kanssa Suuressa lasten joulutapahtumassa. MAtkasimme ensimmäiseen jouluun. IStahdimme Nasaretin kaivon vierelle. Kuulimme naisten kertovan, että enkeli oli ilmestynyt MArialle. Hän olisi synnyttävä lapsen. Vapahtajan. Kuninkaan. Keisarin palatsin pihalla kolme kaukaisilta mailta tullutta tähtien tuntijaa kertoivat nähneensä tähden, joka loisti kirkkaammin kuin mikään muu tähti. Paimenten kedolla lämmittelimme nuotion vierellä, kun valkeus säikäytti meidät. Enkelit kertoivat tähden sanomaa. Majatalon emäntä kestitsi meidät, matkasta uupuneet. Kertoi edellisillan saapuvaisista vieraista. Talliinsa säälistä oli majoittanut MArian ja miehensä Joosefin. Marian, joka oli viimeisillään. Saimme kulkea varovaisin askelin heitä tapaamaan. Seisahduimme. Poika oli viime yönä syntynyt. Seimessä makasi oljilla. Kyynel vierähti poskelleni. Olin niin kosketettu. Toivon, että tuo kokemus olisi puhutellut pieniä oppilaitani.........siinä on koko joulu.

Seimen äärellä toivotan teille jokaiselle tähän viikonloppuun rakkautta, iloa, enkeleitä!

Kiitollisin mielin, lämpöisin sydämin

2009-11-28T08:13:00.000-08:00

Iloitkaa

riemuitkaa

kiittäkää!

En saata sanoja tarpeeksi löytää, en sisältöä sydämeni sanoiksi pukea osaa. Korkeuksiin kohotan kiitollisena käteni. Nöyränä nyökkään ja hymy kasvoillani kertoo enemmän kuin sanat suurimmat.

Olen Isän lapsi ja riemuni siitä on rajaton.

Juhlien juhla

on

kohta jo tässä.

Rauhaisaa ensimmäistä

adventtia

<3

Pieni taivaan enkeli...............................

2009-11-23T10:46:00.000-08:00

Sisälläni on jo joulun odotuksen lämpöinen syke. JOulumieli asustelee minussa. Olen sen lämpöisesti tervetulleeksi toivottanut, lähelleni kutsunut, vierelleni viipymään pyytänyt. Se saa täyttää joka sopukan. Se saa hipsutella värein, valoin, tunnelmin. Se saa sytyttää liekin kynttilöihin, liekin sydämeen! Se soi sävelinä korvissani, se tuntuu liikutuksen tippana silmänurkassa, ajatuksena alati minussa asuvana.

Vain vilkaisu läpi ikkunan rikkoo tuon täydellisyyden. Missä viipyy vaaleus? Mihin jäänyt on suloiset lumiuntuvat? Piilossaan pysyvät nuoskat ja pakkaset. Kutsunut, toivonut olen lapsen lailla, mutta vielä antaa lumi odottaa itseään. Se joulumielen viimeinen sipaisu............hiljaa jaksan odottaa.

 LAulussa pieni taivaan enkeli haluaa puhua Jumalalle. Saada luvan kertoa koko maailmalle. LApsi meille annettiin, poika Jumalalta.....

Hän toi tullessaan sen suuren valon!

Siinä on joulumieleni kasvualusta!

Musiikkia sinulle!

HiLjAllEen Se Hiipii meiLLe.....

2009-11-15T03:28:00.000-08:00

Ripaus punaista on jo asettunut taloksi Riihipirttiin. Punainen saa tänä jouluna asustella luonamme suurempana vieraana kuin aiemmin. Toki sopuisasti valkoisen kanssa, kullalle, hopeallekin tyynesti nyökkäillen....

En ole tainnut aiempina vuosina kutsua piiloistansa esiin pieniä valojakaan näin varhaisessa hetkessä.

 Joulun tulemisessa on selvästi jotakin aivan erityistä tänä vuonna.....

Sille avataan ovet käydä sisään meille, tervetulleeksi toivotellaan, hiippailkoon hipihiljaa ja asettukoon tupaseen!! Tule joulu kultainen!

PÄivänokosilla tonttuset ......shhh....... 

Pieni ripaus siellä täällä.....

odottamassa vierellensä lisää.

Valoa ja lämpöä....

Tunnelmallista sunnuntaita!!

Mietteisiin vaipuneena.....

2009-11-13T09:45:00.000-08:00

 Parin vuoden takaa on kuva. Yksi jouluuni ehdottoman tiukasti kuuluva asia on joulukuvaelma. Nyt on enää nuorimmainen eskarilaisena "meidän" kertakaikkisen lämminhenkisessä päiväkodissa. Siellä aikuiset tekevät työtään lasten kanssa suurella lämpöisellä sydämellä. Joka joulu on joulujuhla ollut kirkossa.

 K A U N I S T A, herkkää ja niin vilpitöntä, kun tähtösinä esiintyvät lapset. Nuo joulukirkkojuhlahetket ovat piirtyneet lähtemättömästi mieleeni. Tänä vuonna viimeisen kerran pääsen tuohon joulumielen herkistävään hetkeen. Kuinkahan osaan tarpeeksi pukea sanoiksi tädeille kiitosmieleni!

Töissä olen saanut moneen joulujuhlaan suunnitella kuvaelmaa ystäväni/työtoverini kanssa. Tänäkin vuonna! Kuulostelen. Tunnen saavani ajatuksensiemenen sen uudenlaiseen toteuttamiseen jälleen Häneltä....

Vielä muutaman hetken saa joulukalenterienkelimme torkkua kaapin uumenissa. Sitten silotellaan mekko ja siivet juhlakuntoon. Taskuihinsa sulkee yllätyksen jokaiselle joulukuun päivälle. Suurin tasku selässään piilossa...Mitähän taskusista tupsahtaa esiin tänä vuonna? Viime vuonna sai kukin lapsi vuorollaan pienen runon muotoon kirjoitetun kauniin viestin tai muun mukavan yllätyksen!

Jouluaattoaamun puurohetki kodassa on perheemme yhteinen perinne. Joka vuosi jännitän, saammekohan nauttia siitä lumen keskellä.............Sataisipa ensilumi jo!

Muistoihin vaipuneena,

toiveikkain mielin,

kiitollisin sydämin

mukavaa marraskuun

puolivälin

viikonloppua!

"Joka päivässä on oma viehätyksensä!"

2009-11-09T03:05:00.000-08:00

Enkeleitä meillä on ympäri vuoden siellä, täällä ja tuolla. Rakastan enkeleitä. En kyllästy niihin ikinä! Olen haalinut, ostellut, saanut, löytänyt niitä monen vuoden ajan! Jouluksi pääsevät sitten vielä erityiset jouluenkelit ilahduttamaan joulunaikaa Riihipirtissä. Niitä en ole ihan vielä esiin kaivanut, mutta perinteisesti ne pääsevät luoksemme samaan aikaan suuren joulukalenterienkelin kanssa.....

Tokaluokkalaisemme, pieni herra touhukas ja ehtivä teki viime keväänä koulussa ihanan risulinnun. Nyt se siirtyi tarkkailemaan talven tuloa ulko-oven vierelle. ei vain uskaltautunut kuvaan kuin kurkistamaan:) Yrttipenkkiä reunustanut pajuaita pääsi samaiselle paikalle, nostin sen vain pystyyn seinää vasten ja kiedoin tuikkivat valot ympärille.

Aatos ja Amanda jaksavat istuskella pitkälle iltaan valveilla ilonamme. Päivät sitten torkkuvat tyytyväisinä sohvallaan. Saattaapi olla, että joulun kolkutellessa saavat pienokaisen.....

Ikeasta tyynynpäällisiä (punaisia<3) hakiessa, tarttui koriin myös pehmoinen punainen huopa. Saa sitten kietoa syliinsä vierellensä istahtavan viluisen....

Kynttilöitä on polteltu jo kasapäin! Niitä ei ikinä ole liikaa. Antavat lämpönsä ja valonsa ja jakavat rauhaansa.

Iloisia ajatuksia ja sylillinen suloista supatusta päivääsi!

Kaksin aina kaunihimpi

2009-11-01T07:35:00.000-08:00

Amanda sai Aatoksensa. Hyvä on istuskella ystävän rinnalla. Yhdessä. TYytyväisenä toisen läheisyydestä.

Juttukin luisti oitis:) Pikkutunneille höpöttelivät ja kuiskuttelivat. Hyräilivät yhteistä säveltään....

Ulko-ovi sai mustikkakranssin.

Lupasin sille uuden nauhan.

Vanha ja hiukan kapoinen saa toimia väliaikaisesti.

6 vee neitokaisemme aloitti joulukorttitehtailun. Tänä vuonna piirtelee tonttutyttösiä. Vielä toivotukset mukavaiset ja jokin pieni kiva "juttu"...mikähän se olisi? Onneksi aikaa vielä on...

Muutama uusi pallokin pääsi meille odottelemaan kuusen oksille pääsyä. Minusta ne ovat I H A N A T! Pahoittelen kuvausteknistä ongelmaa ;)

Vanha kranssi sai pikkuvalot ja pääsi vanhalle peilipiirongille.

Taas olemme askeleen lähempänä

J O U L U A

Jouluisia mietteitä.....

2009-10-28T09:11:00.000-07:00

Yksikseen istuksii tämä Nisseneito puisella vanhalla sohvallaan..

Odottelee, kuuntelee, hymysuin mietiskelee. En malta laittaa häntä enää piiloon. Joulumieli kumpusi siitä hetkestä, kun tämä neito meille jokin aika sitten muutti. Sopivassa määrin olen ääneen jutustellut hälle, että voi kunpa olisikin mukavaa saada sinulle kaveri.....Naisena tiedän, että pienellä vinkkien antamisella ja tarvittaessa suorasukaisemmallakin puheella, saattaa rakas mieheni "yllättää" minut hankkimalla Nissepojan:)Yhtenä iltana jo varmisteli, että onkos se sitten Adalmiinan helmi vai Loviisan aitta, mistä tuo tonttu tuohon tupsahti?!

JA tokihan jokaisella pitää ikioma nimi olla! Amanda on nimeltään tämä neito. Suloinen kuin mikä! Hieman ehkä ujo.Arkakin. Selvästi on sydämessään kaipaus vierustoverille:)

Jouluun kuuluu perinteitä, eikös vaan! Minkälaiset asiat ovat sinun joulussasi niitä, mitä täytyy ehdottomasti olla taikka tapahtua? Riihipirtin jouluun kuuluu kuusenhakureissu lähimetsästä. Lupa on tietenkin aina pyydelty metsän omistajalta, jos ei ole omasta metsästä sopivaa yksilöä löytynyt. Jouluaattoaamuna syömme riisipuurot siinä meitin kodassa. Se tunnelma on minulle tärkeä. Rakastan tulen rätinää, puuron porinaa padassa, kanelin tuoksua, savikipot ja puulusikat kruunaavat puurohetken. Ja tietenkin se jännitys, että kelle tulee se MANTELI!Aattoillan ateriaa ennen vanhin lapsi lukee jouluevankeliumin. Ja saa äidin silmät kostumaan kyyneliin....

Vaan enpäs tällä kertaa tämän enempää kerrokaan.....

 "Jumala, lähetä minut enkelin tehtäviin.

Tahtoisin tuoda hiukan iloa sydämiin.

TAhtoisin auttaa, missä apua tarvitaan.

Lohduttaa voisin häntä, joka on murheissaan.

Jumala, lähetä minut enkelin tehtäviin.

Pieniin ja tarpeellisiin, huomaamattomiin."

(Anna-Mari Kaskinen)

HArmaan aamun keskellä odottamista

2009-10-25T00:45:00.000-07:00

Tämä talviaikaan siirretty aamu valkeni utuisen harmaana.

Pysähdyin jouluisin aatoksin miettimään,

tuleeko joulusta valkoinen?

Saammeko viettää suurta juhlaa

luminen valkeus seuranamme?

PAlasin kuvan kera ajassa viime helmikuulle.....

Lumi kuorrutti silloin anteliaasti,

antoi kaikelle puhtaan peiton ylle.

Joulun odotteleminen saa ajatuksiini paljon puhtautta.

Meitä on rakastettu niin ymmärtämättömän suuresti,

armollisesti.

Joulu saa minut herkistymään, kiittämään, ylistämään.

Joulu on rakkauden punainen.

Joulu on viattoman valkoinen.

Joulu on täynnä sävyjä, vivahteita,

toivoa, rakkautta, uskoa, lempeyttä, suloista supattelua, jännitystä, odotusta

JOULU on tulossa

annetaan sille kaikellamme

ansaittu paikka sydämissämme.

JOulun värisiä ajatuksia

2009-10-23T09:04:00.000-07:00

Tänään työpaikalla joku kauhisteli, että miten

lehdessä jo lokakuulla voi olla mainoksia jouluisista

kyntteliköistä ja muusta.

Minä en jaksanut kauhisteluun yhtyä.

Minun ajatukseni jo livahtavat tuon tuosta jouluun.

Lapset ovat laitelleet ensimmäiset hellyttävät kirjeensä tonttuja varten saunan lauteille, josta iskä nappasi ne hyvään talteen.

Minkä värinen joulu Riihipirttiin tänä vuonna tulee?

Sitä mietiskelen ja makustelen...

Joko sinun joulusi väri on selvillä?

Onko se joka vuosi turvallisesti sama?

VAi inspiroidutko vaihtelemaan, mietiskelemään, pähkäilemään?

Kultaako?

Valkoista ainakin.

Ja pikkuisen punaista.

Sinistä ei.

ruskeaakin ripaus....

Ihanaa, että on vielä aikaa....

Minusta joulun odottelemisessa on ihanaa kutkuttavaa taikaa.

MInun joulullani on tärkeä merkitys.

Se on matka seimen äärelle,

Vapahtajamme syntymäjuhla.

Juhlista suurin.

Lohdullisin.

Kaunein.