Se saapuu♥

Oppijoiden kanssa vietettävä juhlahetki lähestyy. Harjoitteluun on tullut mukaan ihan oikea joulun tuntu. Miltähän tuona yönä kauan sitten pimeän yötaivaan alla istuvista lammasvartijoista on tuntunut?! Kirkkaus sokaisee väsyneiden miesten silmät ja vaatimattomuuden keskelle tuodaan ilosanoma, jonka veroista ei sen koommin ole kuultu! Teille on syntynyt Vapahtaja! Luin oppijoille kirjan Marian pienestä aasista. Tänään hiljennyttiin kuulemaan viimeiset rivit. "Voi, miksi sen piti loppua!", oli ajatus monen lapsen suusta. Tarinan kulkiessa aasin askelin eteenpäin, olimme pysähtyneet pohtimaan, mikä siinä oli eri tavalla kuin Raamatussa. Ihan kyynelsilmin istuin monen juttutuokiomme ajan. Lapsilla on lämmin sydän , jonka sisällä sykkii suurta viisautta! Hymyillen huokaisen. Pikkuiset paimenemme eivät ihan aina jaksa odotella nukkien lailla väsymys olemuksessaan hiljaa aloillaan. Pikkuisiin enkeleihinkin ajautuu ujous juuri tärkeällä hetkellä.  Ihanaa aikaa on valmistella juhlista suurinta lasten kanssa! Tällä viikolla pyysimme yhdessä Isän siunaavaa läsnäoloa kaikkeen harjoitteluun. Pieni poika viittasi ja lausui:"Kyllä mä uskon, että meidän esityksestä tulee onnistunut, koska Jumala haluaa niin, kun se kertoo Hänen pojasta."

Rakas kyseli lahjatoivettani. Tutkailin ja pohdiskelin, maistelin ja makustelin, mitä olisi sykähdyttävää, kutkuttavaa, jännittävääkin saada kauniiden kääreiden peittämästä paketista?! Vaikea on valinta, sillä oma sisin lausuu hiljaista kiitosta jo annetusta, lahjoista kallisarvoisimmasta! Jumalan pyyteetön rakkaus meitä jokaista kohtaan on jotakin suuruudessaan niin mittaamatonta, ettei siihen ymmärrys yletä, vaikka miten kurkottaisi! Tänäkin jouluna haluan vain hiljentyä, antaa kiireen loitota, tahtomisen jäädä taka-alalle. Polvistun seimen oljilla lepäävän lapsen vierelle. Sipaisen pehmyttä poskeaan ja niinkuin sadussa kerrottuna, ihmettelen Nasaretista asti lasta katsomaan lennähtäneiden pikkulintujen lailla, miten erityisen tähden jakaessa tallin pimeään kajoaan, noilla kasvoilla sädehtii kuninkuus. Oppijat saivat pohtia, minkä lahjan itse voisivat ojentaa joulun lapselle. "Annan kaikki sydämeni ajatukset", "Annan lauluääneni", "Annan auttavaisuuteni".....olin kertonut, miten oma hymykin voi olla oikeassa hetkessä annettuna jollekin juuri siihen hetkeen mitä arvokkain lahja! Oma vuoteni uusien oppijoiden rinnalla on ollut lahja. Jumalan minulle ojentama. Saan kääntyä heidän kerallaan Hänen puoleensa, kiittäen, anoen. Jokaisessa joulua kohti kuljettavassa päivässä, jokaisessa kevään heräämistä odottavassa. 

Kalenterin lehdillä leikkii kiire. Moni päivä venyy iltaansa, ennenkuin touhu ja tarvittava on hiljennyt. Silti sisin hymyilee levollisuus olemuksessaan. Se, mihin riitän, on tarpeeksi. Tärkein uinuu oljillaan. Rakkaus maalaa kotiimme joulun punan. Kiitollisuus kuorruttaa leivonnaiset. Lämpö läikehtii valona lumettoman maiseman jakamassa tummuudessa. "Milloin sä äiti laitat ne kaikki joulujutut", kysyy poikanen harjoitellessaan englannin kielioppia ja samalla kurkkii kellosta, milloin pitää napata urheilureppu olalle ja kiirehtiä treeneihion. "Kaikelle löytyy aika", vastaan. Hengittelen joulun lähelle hiipivää tunnelmaa.

Askel valoon♥

Sateen jälkeen, mullan tuoksussa lupaus,

Riisutut oksat kantavat kyyneliään.

Harmaaksi pesty syys hiljenee.

Avaa valkeudelle tilaa.

Pieni muistikirja oli hautautunut laatikon uumeniin. Syyssateiden pestessä ikkunoita muistan ihmetelleeni puitujen peltojen karua kauneutta. Tuolloin muistiin tallentamani ajatus muovautui runon poikaseksi. Olkoon se askelmana valoon. Sytytellessäni sunnuntaissa ensimmäistä adventtikynttilää, kuivasin poskeltani joulukyyneleen. Sen kirkkaan pienen helmen, joka yhä löytää poskeltani puron uoman, kun ajattelen seimen lasta. Aloitan hiljaisen matkani kirkkaan tähden alle, tallin hämärään rauhaan. Turhuuden turhuus saa jäädä. Tänään aamussani näpyttelin viestin esikoiselle:onnea ihana, rakas ja komea poikani♥ 22 vuotta sitten sain kokea ensimmäisen kerran äidiksi tulemisen ihmeen. Rakkaus täyttää sisimpäni yhä jokaisessa päivässä tuota poikalasta ajatellessani. Ja silti tiedän, se on vain rahtunen sen rakkauden määrästä, jolla meitä rakastettiin. 

Siunattua jouluaikaa♥

Tänä vuonna Seimen äärelle ehti vain jokunen jouluajatus. Sydämessäni kaikelle on ollut tila ja aika. Oppijoitten kanssa asetuimme seimen äärelle jokaisessa joulukuisessa aamussa. Kalenterilaulussa odotettiin Jeesuksen tuloa. Omiin päiviini annan Joulun lapselle luvan tulla vuoteni kaikkina hetkinä. Suljen Seimen äärelle-blogin hiljaisuuteen. Loistakoon jokaisen Joulussa Vapahtajan kasvojen ikivalo! Olkoon Hän sydämen aarteena meille kaikille. Annetaan kauan sitten tummalle taivaalle syttyneen erityisen tähden johdattaa askeliamme♥

Kolmas adventti

Oppijoiden taituroimat kynttilätyöt loistavat jouluvaloa luokan takana. Joulujuhlassa pyörähdelleet tonttuset ja keijut sulattivat opettajan sydämelleni tilan joululle. Liikutus läikähti yhdessä hyvänolon ja tyytyväisyyden kanssa. Olemme yhdessä kulkeneet joulun ihmeen äärelle. Jokaisessa aamussa avaamme villasukkakalenterin uumenista pikkuisen yllätyksen laulaen adventin sanomaa: "Kolme kynttilää syttyy päälle maan, kolme kynttilää loistaa valoaan, kolme kynttilää kertoo sanomaa, nyt Jeesus tulla saa...." Olen iloinnut lapsijoukon silmien tuikahduksista. On lahjaa saada kertoa todellisen joulun sanomasta.Siitä miten yksi yö kauan sitten muutti kaiken. Tähti, joka loisti vaatimattoman tallin yllä saa säteillä joulutaivaan tummuudessa rakkausvaloaan!

Pienen tallin turvassa lepäsi joulun lapsi. Miten valtava suunnitelma Jumalalla olikaan osallemme annettavana. Lapsen poskinukan pehmeys on lämpönä omalla sydämellä, joka jaksaa laulaa kiitosta silloinkin, kun joululaulujen sävelet hiljaa hiipuvat ja ajatuksiin hiipii heräävä uusi kevät. Väsyneen Marian käsivarsilla lepäsi juuri syntyneenä pienokainen, jota tahdon seurata vuoteni jokaisena päivänä. Niissä askelissa löydän ikuisen joulun . Sunnuntaina seurakunnan kynttiläkirkossa tyttönen laulaa Heinillä härkien kaukalon.  Saa ylleen enkelmekon, selkäänsä siivet. Tuo pieni oma enkelini, joka eilen murehti sitä, miksi niin moni lapsi luulee joulun olevan vain joulupukin tulemisen juhla.

Neitokainen ystävänsä kanssa vietti itsenäisyyspäivänsä tunnit istumalla tuon tähden alla. Ihmisjoukko toisensa perään kulki matkan jouluun kauan kauan sitten. Lopuksi sai hiljentyä kuulemaan ilosanoman vaimean soiton jakaessa tunnelmaan sitä levollisuutta, joka sisimpään asettuu, kun ehtii pysähtyä omassa arjessaan tallin vaatimattomille oljille lepäämään joulun lapsen viereen.

Pienen aasin askeleet.....

 Tänään kuljin matkalle ensimmäiseen jouluun. Pujotin kuulokkeet korvilleni aikakoneen vilkutellessa valojaan. Kaunis musiikki soljui levollisuudeksi väsyneeseen kehoon. Arjen ulottumattomissa olen viipynyt viikon. Oppijoiden luota ollut poissa. Luokan taakse ehdin rakentaa kaiken valmiiksi, jotta voimme sielläkin aloittaa kulkumme kohti juhlaa.  Paimenten lempeän puheensorinan keskeytti taivaalta kajahtava laulu. Oma tyttönen kohotti kätensä valkean mekon säteillessä kilvan silmiensä onnentuikkeen kanssa. "Teille on syntynyt vapahtaja". Riensivät tummuneeseen yöhön kauan sitten. Löytääkseen sen, minkä äärellä itsekin tänään liikutuin. Vaatimattoman tallin hämärässä kapaloituna lapsi, josta enkeli oli Marialle kertonut. Kaikki oli juuri niin kuin ilmoitettu oli. Voi, mikä riemu! Joulun sanoman äärelle kulkeminen on alkanut.

 Tänään taivas ripotteli valkeaa tännekin. Lapset iloitsevat ensilumen lumosta pimeällä, jouluvalojen valaisemalla pihalla. Ilta on sulkenut kaiken syliinsä. Tähtien tuike lumihunnun takana piilossa. Ajatella, että siellä jossakin tuikkii myös tuo aivan erityinen. Tallin yllä kauan sitten, tänäänkin sydämellä jokaisen, joka sen sallii.

Nyt suljen sormeni rukoukseen: Joulun lapsi, kuljeta meitä rauhan askelin seimellesi. Anna rakkauden  hohtaa tähtesi lailla jokaisen sydämellä. Kaikki oli valmista silloin. Kaikki on valmista nyt. Tule Joulu kultainen!

Olkoon joulusi yllä valoa ja iloa!♥

Ikuisen joulun, jos tahdot löytää, sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan. Olen antanut itselleni aikaa keskittyä niin monen ihanan joululaulun sanojen sanomaan. Eilisessäni hiljenin oppijan antamaan lahjaan: jouluinen hiljaisuus löytyi sydämeen kauniiden laulujen sävelistä, Tuomikirkon urkujen kaiusta. Olin saanut lipun rauhaan. Todellisen joulun ihmeen äärellä mieli asettuu kiitokseen. Meitä rakastettiin ansiotta. Poika on meille annettu, lahja Jumalalta. Jeesuksessa saamme elämäämme lahjan, joka ei asetu sydämiin vain jouluna, vaan meillä on mahdollisuus avata sisintämme vastaanottamaan tuo lahja jokaisessa päivässämme. Nyt asetun seimen äärelle ja muistan lähellä kulkevia, kaukana jossain askeltavia. Joulurukouksessani pyydän: anna meille rauhasi, Herra tänäänkin. Toivon Sinun jouluusi tähtivalon tuikahduksia ja runsasta siunausta!

Joulun totuus

 Maisemassa asusteleva valkeus pesee sisimpää puhtaaksi joulun tulla. Kyselin oppijoiltani, noilta pieniltä punaposkisilta, mikä on joulussa paras lahja. Taisin saada vastauksissaan lahjaa itselleni. Vakavalla äänellään kertoo poika: se erityisenkaltainen rauhallisuus. Varovasti nostaa kättään toinen ja kuiskaa: joulupukin tulo. Tyttö, jonka reippaudella ei ole ollut rajaa: rauha ja rakkaus. Minua hymyilytti, mutta jatkoin vastausvuorojen jakoani. Seuraava hiljainen lapsi lausahtaa: yhdessä oleminen. Vilkkaan pojan silmissä palaa jouluvalo, kun huikkaa suureen ääneen: Jeesus! Sisin olemus minussa täyttyi kiitoksesta. Taivaan pikkuinen tähtönen taisi laskeutua sydämeni syrjälle tuikkimaan.

Kurkin kuvia kuljetuista jouluista. Odotan ajatusta joulupöydän ilmeestä. Se hiipii aatoksiini, kun annan sille ajan ja luvan tulla. Tärkein on jo ottanut paikkansa. Seimen lapsi hymyilee lämpöään ja jakaa rakkauden sanomaa. Luokan takana seimi. Juhlailtana yhden äidin onnenkyyneleet ja kauniin kiitoksen sanat lahjana itselleni. Taitan matkaa jouluun suurta kunniaa Jumalalle huhuillen. Uutisissa opetusneuvos juuri kertoo, ettei lapsille saa kertoa Jumalan olemassolosta totuutena. Minä kerron. Ja joulun olemuksesta, siitä, miten olemassaoleva, meistä huoltapitävä, rakastava Isä antoi poikansa nasaretilaisen Marian kohdun hedelmäksi syntymään maailmaan ainoaksi valoksi, joka loistaa kirkkaimman tähden lailla. Joulun suuri salaisuus on totuus, jota en tahdo kätkeä. Sen valon loisteessa avaan sylini joulun tulla.