Parin vuoden takaa on kuva. Yksi jouluuni ehdottoman tiukasti kuuluva asia on joulukuvaelma. Nyt on enää nuorimmainen eskarilaisena "meidän" kertakaikkisen lämminhenkisessä päiväkodissa. Siellä aikuiset tekevät työtään lasten kanssa suurella lämpöisellä sydämellä. Joka joulu on joulujuhla ollut kirkossa.
K A U N I S T A, herkkää ja niin vilpitöntä, kun tähtösinä esiintyvät lapset. Nuo joulukirkkojuhlahetket ovat piirtyneet lähtemättömästi mieleeni. Tänä vuonna viimeisen kerran pääsen tuohon joulumielen herkistävään hetkeen. Kuinkahan osaan tarpeeksi pukea sanoiksi tädeille kiitosmieleni!
Töissä olen saanut moneen joulujuhlaan suunnitella kuvaelmaa ystäväni/työtoverini kanssa. Tänäkin vuonna! Kuulostelen. Tunnen saavani ajatuksensiemenen sen uudenlaiseen toteuttamiseen jälleen Häneltä....
Vielä muutaman hetken saa joulukalenterienkelimme torkkua kaapin uumenissa. Sitten silotellaan mekko ja siivet juhlakuntoon. Taskuihinsa sulkee yllätyksen jokaiselle joulukuun päivälle. Suurin tasku selässään piilossa...Mitähän taskusista tupsahtaa esiin tänä vuonna? Viime vuonna sai kukin lapsi vuorollaan pienen runon muotoon kirjoitetun kauniin viestin tai muun mukavan yllätyksen!
Jouluaattoaamun puurohetki kodassa on perheemme yhteinen perinne. Joka vuosi jännitän, saammekohan nauttia siitä lumen keskellä.............Sataisipa ensilumi jo!
Muistoihin vaipuneena,
toiveikkain mielin,
kiitollisin sydämin
mukavaa marraskuun
puolivälin
viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti