Joulun ihme

 Tonttunen sai käteensä tärkeän käärön. Olin tänään Turun Wanhan ajan joulumarkkinoilla. Riihipirtin puolella kerron suloisesta tapaamisestani blogitutun kanssa. Toiselta kojulta löysin keraamisen seimiasetelman. Ostin Marian ja Joosefin sekä seimen lapsen lisäksi paimenen ja pienen keraamisen aasin. Maksaessani ostoksiani ystävällisen hymyn kera myyjä sujautti paperikassin uumeniin tuon tontun kädessään pitelemän käärön. Siihen on kirjoitettu jouluevankeliumi. Muutama ilta taaspäin rakas pohti ääneen, että pöytänsä ääressä viihtyvä Nisse kaipaisi jotakin erityistä käteensä. Nyt se sai tärkeimmän viestikapulan. Sanoman, jonka myötä maailma sai valonsa! Joulun ihmeen.

 

 Voi, miten odotan aattoillassa lapseni lukemaa evankeliumia. Sen kertoma kutsuu kyyneleet silmiini. Kätken kuin Maria tallin uumenissa kauan sitten sanat sydämeeni. Tutkiskellakseni niitä arjessanikin jokaisena päivänä. Valtava suunnitelma osaksemme annettu. Koulun joulujuhlassa tyttöseni saa olla enkeli. Se erityinen, joka lausuu paimenille viestinsä. Älkää peljätkö.....teille on tänä yönä syntynyt Vapahtaja. Tietäjien loistokkaiden lahjojen rinnalla tuona yönä koko maailma sai lahjan, jonka suuruutta vain surullisen harva tahtoo ymmärtää. Lahja, jonka nyörejä haluan ahnaasti aukoa. Nähdäkseni, ymmärtääkseni, ammentaakseni. Rakkauden tuoja, armon antaja. Joulun ihme.

TAvallisen nasaretilaisnaisen elämä kääntyi olemaan jotakin valtavaa. Sai tuudittaa hetken sylissään lasta, jonka askeleita tahdon itse tänään seurata. En vain joululaulujen säestäessä kulkuani, vaan silloinkinkun vuodenajat kuljettavat läpi tuulten ja tuiverrusten. Kohti kevään heräämistä ja keskikesän lämmintä syliä. JA erityisen herkin mielin silloin, kun ensilumi koskettaa poskeni nukkaa. Voi kunpa meillä oisi joulu ainainen......se on. Sydämen syvimmässä sopukassa. Joulun ihme.