keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Askel valoon♥

Sateen jälkeen, mullan tuoksussa lupaus,
Riisutut oksat kantavat kyyneliään.
Harmaaksi pesty syys hiljenee.
Avaa valkeudelle tilaa.

Pieni muistikirja oli hautautunut laatikon uumeniin. Syyssateiden pestessä ikkunoita muistan ihmetelleeni puitujen peltojen karua kauneutta. Tuolloin muistiin tallentamani ajatus muovautui runon poikaseksi. Olkoon se askelmana valoon. Sytytellessäni sunnuntaissa ensimmäistä adventtikynttilää, kuivasin poskeltani joulukyyneleen. Sen kirkkaan pienen helmen, joka yhä löytää poskeltani puron uoman, kun ajattelen seimen lasta. Aloitan hiljaisen matkani kirkkaan tähden alle, tallin hämärään rauhaan. Turhuuden turhuus saa jäädä. Tänään aamussani näpyttelin viestin esikoiselle:onnea ihana, rakas ja komea poikani♥ 22 vuotta sitten sain kokea ensimmäisen kerran äidiksi tulemisen ihmeen. Rakkaus täyttää sisimpäni yhä jokaisessa päivässä tuota poikalasta ajatellessani. Ja silti tiedän, se on vain rahtunen sen rakkauden määrästä, jolla meitä rakastettiin. 

1 kommentti: