torstai 11. joulukuuta 2014

Se saapuu♥

Oppijoiden kanssa vietettävä juhlahetki lähestyy. Harjoitteluun on tullut mukaan ihan oikea joulun tuntu. Miltähän tuona yönä kauan sitten pimeän yötaivaan alla istuvista lammasvartijoista on tuntunut?! Kirkkaus sokaisee väsyneiden miesten silmät ja vaatimattomuuden keskelle tuodaan ilosanoma, jonka veroista ei sen koommin ole kuultu! Teille on syntynyt Vapahtaja! Luin oppijoille kirjan Marian pienestä aasista. Tänään hiljennyttiin kuulemaan viimeiset rivit. "Voi, miksi sen piti loppua!", oli ajatus monen lapsen suusta. Tarinan kulkiessa aasin askelin eteenpäin, olimme pysähtyneet pohtimaan, mikä siinä oli eri tavalla kuin Raamatussa. Ihan kyynelsilmin istuin monen juttutuokiomme ajan. Lapsilla on lämmin sydän , jonka sisällä sykkii suurta viisautta! Hymyillen huokaisen. Pikkuiset paimenemme eivät ihan aina jaksa odotella nukkien lailla väsymys olemuksessaan hiljaa aloillaan. Pikkuisiin enkeleihinkin ajautuu ujous juuri tärkeällä hetkellä.  Ihanaa aikaa on valmistella juhlista suurinta lasten kanssa! Tällä viikolla pyysimme yhdessä Isän siunaavaa läsnäoloa kaikkeen harjoitteluun. Pieni poika viittasi ja lausui:"Kyllä mä uskon, että meidän esityksestä tulee onnistunut, koska Jumala haluaa niin, kun se kertoo Hänen pojasta."
Rakas kyseli lahjatoivettani. Tutkailin ja pohdiskelin, maistelin ja makustelin, mitä olisi sykähdyttävää, kutkuttavaa, jännittävääkin saada kauniiden kääreiden peittämästä paketista?! Vaikea on valinta, sillä oma sisin lausuu hiljaista kiitosta jo annetusta, lahjoista kallisarvoisimmasta! Jumalan pyyteetön rakkaus meitä jokaista kohtaan on jotakin suuruudessaan niin mittaamatonta, ettei siihen ymmärrys yletä, vaikka miten kurkottaisi! Tänäkin jouluna haluan vain hiljentyä, antaa kiireen loitota, tahtomisen jäädä taka-alalle. Polvistun seimen oljilla lepäävän lapsen vierelle. Sipaisen pehmyttä poskeaan ja niinkuin sadussa kerrottuna, ihmettelen Nasaretista asti lasta katsomaan lennähtäneiden pikkulintujen lailla, miten erityisen tähden jakaessa tallin pimeään kajoaan, noilla kasvoilla sädehtii kuninkuus. Oppijat saivat pohtia, minkä lahjan itse voisivat ojentaa joulun lapselle. "Annan kaikki sydämeni ajatukset", "Annan lauluääneni", "Annan auttavaisuuteni".....olin kertonut, miten oma hymykin voi olla oikeassa hetkessä annettuna jollekin juuri siihen hetkeen mitä arvokkain lahja! Oma vuoteni uusien oppijoiden rinnalla on ollut lahja. Jumalan minulle ojentama. Saan kääntyä heidän kerallaan Hänen puoleensa, kiittäen, anoen. Jokaisessa joulua kohti kuljettavassa päivässä, jokaisessa kevään heräämistä odottavassa. 
Kalenterin lehdillä leikkii kiire. Moni päivä venyy iltaansa, ennenkuin touhu ja tarvittava on hiljennyt. Silti sisin hymyilee levollisuus olemuksessaan. Se, mihin riitän, on tarpeeksi. Tärkein uinuu oljillaan. Rakkaus maalaa kotiimme joulun punan. Kiitollisuus kuorruttaa leivonnaiset. Lämpö läikehtii valona lumettoman maiseman jakamassa tummuudessa. "Milloin sä äiti laitat ne kaikki joulujutut", kysyy poikanen harjoitellessaan englannin kielioppia ja samalla kurkkii kellosta, milloin pitää napata urheilureppu olalle ja kiirehtiä treeneihion. "Kaikelle löytyy aika", vastaan. Hengittelen joulun lähelle hiipivää tunnelmaa.

1 kommentti:

  1. Kiitollisuus tulee kyllä ensimmäisenä ajatukseen kun jälleen lukee tätä sinun tekstiäsi. Ihanaa joulunodotusta!

    VastaaPoista