Joulu sydämessä

 Tänään kuljin oppijoitteni kanssa joulukirkkoon. Yöpakkasen puraisujen jäljiltä ympärillä siintävät pellot olivat kuuravalkeita. Aamu-usva pehmensi kaiken näyttämään rauhaisalta. Pysähtyneeltä. Kuunsirppi taivaalla seurasi askeleitamme. Tuttu pappi kertoi , miten jokainen kuusenkoriste merkitsee jotakin erityistä. Kynttilä loistaa valoaan , Jeesuksen syntymä toi valon maailmaan. Kranssien ympyrämuoto kuvastaa Jumalan ikuista rakkautta meitä kohtaan. Pieni pukki muistuttaa lahjoista, joita Jeesukselle tallin hämärään tietäjät toivat. Tähti latvuksessa on tärkeimpänä kuusenkoristeena Betlehemin taivaalla kirkkaimpana loistanut tähti. Kulkunen on Jeesuksen kutsu seuraamaan häntä elämässämme. Vierelläni istui poika, jolle paikallaan olo on työlästä. Käsi omassani, sormensa sormieni lomassa, välillä pojan pää painettuna olkapäätäni vasten hän jaksaa kuin jaksaakin. Kun pappi lopettaa, kuiskaa tämä poika: Minä voin ripustaa meidän kuuseen iskän ja äidin kanssa sen huovutustähden, jonka koulussa teimme. Ja sitten sekin on se Jeesuksen syntymän tähti!" Niin, kuiskaan lämpö sydämelläni. Sama poika jatkaa:"Onko Jeesus totta?" Nyökkään hymyillen ja lupaan kertoa Jeesuksen elämästä koulussa vielä monia asioita. "Miksi se joutui sitten ristille?". "Elikö MAria ja Joosef vielä kun se kuoli?" Kysymysten kuiske korvassani lämmitti, ei häirinnyt. Kun saavumme koululle ja ryhdymme pesemään käsiämme ruokailuun menoa varten, tuo poika kertoo pettymys äänessään: "Sinä lupasit kertoa lisää Jeesuksesta!" Olin kosketettu. Ja kiitollinen. Lapsen mieli ja sydän olisi avoin, mutta aikuisten maailmassa on niin monia lukossa olevia ovia!

 Huomenna on viimeinen työpäivä. Hiljenen painamaan oman pääni seimen lapsesta aikuiseksi varttuneen olkapäälle. Avaan sydämeni luukut apposen avoimiksi joulun astua sisimpään!

  

Levollisen lempeitä joulun ajan tuokioita sinulle!

 Oppijoiden joulujuhlassa liikutus liikkui useassa silmänurkassa. Minunkin. Sain monta kaunista sanaa oppijoiden vanhemmilta. Kätkin ne sisimpäni sopukoihin. Saavat jakaa lämpöään muistoina minussa. Miten paljon saavatkaan ystävällisen lämpöiset sanat hyvyyttä aikaan! Kirkkaus loisti lasten silmissä, kun ylsivät parhaaseensa esityksessään. MAria, Joosef, Jeesuksen ajan lapsoset palmunoksineen, enkeleiden häikäisevä kulkue, paimenet sauvoineen ja laulu, joka siivitti joulun ihmeen jokaisen kuulijan sydämeen! "Saavu kaikkeen pimeyteen, joka sydämeen"....ja huokauksessani on toivoa ja lujaa luottamusta hyvään. Kiitos oppijani, olette ihania!!Annoitte joulun koskettaa. Saapua kaivatuksi valkeudeksi tummuuteen ja kiireeseen.

Olen kurkistellut vuodentakaisia kuvia lumihunnun peittämästä pihapiiristä. Lumitaakkojen alla kuusen oksistoissa on jotakin levollista. Tuokio sitten saavuin pikkuisimman kanssa kotiin. RAkas on sairaana. Olemme valvoneet yön. KAverisynttäreiltä saapuili punaposkinen neito. Kaupassa oli vilske ja kaiken puheensorinan takaa koitti jouluinen sävel asettua rauhaksi kaiken ylle. Koin hetken ristiriitaisia tunteita. Ei joulumieli asetu meihin laittamalla. Sille tahdon avata oven itseeni. Kutsua sen pehmein huokauksin lähelle ja jäämään jakamaan tyyneyttään.

LAhja meille annettu, poika Jumalan. Juhlan esityksessä tyttö istahti seimen taa. Tuuditti vaimeasti hymyten vastasyntynyttä kapaloitua sylissään. Vierellään poika Joosefin asussaan katsoo tyttöön ja nukkeen lämmin lapsenhymy kasvoillaan. Siinä se on. Kaikki. LAhja jokaiselle. Seimen ympäri kulkivat lapset palmunoksiaan heiluttaen ja laskivat oksat seimen ympärille. LAskivat kuin itse tahdon itseni laskea. Seimen luo. Jäädäkseni lepäämään joulun ihmeen ikilämpöiseen syliin. Kun hain nuo 20 palmunoksaa kukkakauppiaalta, ei voinut hän kuin ihmetellä iloani. MAksaessani sanoin riemu äänessäni: kiitos, nämä ovat täydelliset! HArva hankkii oksanippua ilman ainuttakaan kukkaa. VAan kuin kaunein ruusu oli lasten koko esitys!

 

Viikonmittainen on enää matka. Astun jokaisen askeleeni kiittäen ja iloiten. LApsen luo.

Joulun ihme

 Tonttunen sai käteensä tärkeän käärön. Olin tänään Turun Wanhan ajan joulumarkkinoilla. Riihipirtin puolella kerron suloisesta tapaamisestani blogitutun kanssa. Toiselta kojulta löysin keraamisen seimiasetelman. Ostin Marian ja Joosefin sekä seimen lapsen lisäksi paimenen ja pienen keraamisen aasin. Maksaessani ostoksiani ystävällisen hymyn kera myyjä sujautti paperikassin uumeniin tuon tontun kädessään pitelemän käärön. Siihen on kirjoitettu jouluevankeliumi. Muutama ilta taaspäin rakas pohti ääneen, että pöytänsä ääressä viihtyvä Nisse kaipaisi jotakin erityistä käteensä. Nyt se sai tärkeimmän viestikapulan. Sanoman, jonka myötä maailma sai valonsa! Joulun ihmeen.

 

 Voi, miten odotan aattoillassa lapseni lukemaa evankeliumia. Sen kertoma kutsuu kyyneleet silmiini. Kätken kuin Maria tallin uumenissa kauan sitten sanat sydämeeni. Tutkiskellakseni niitä arjessanikin jokaisena päivänä. Valtava suunnitelma osaksemme annettu. Koulun joulujuhlassa tyttöseni saa olla enkeli. Se erityinen, joka lausuu paimenille viestinsä. Älkää peljätkö.....teille on tänä yönä syntynyt Vapahtaja. Tietäjien loistokkaiden lahjojen rinnalla tuona yönä koko maailma sai lahjan, jonka suuruutta vain surullisen harva tahtoo ymmärtää. Lahja, jonka nyörejä haluan ahnaasti aukoa. Nähdäkseni, ymmärtääkseni, ammentaakseni. Rakkauden tuoja, armon antaja. Joulun ihme.

TAvallisen nasaretilaisnaisen elämä kääntyi olemaan jotakin valtavaa. Sai tuudittaa hetken sylissään lasta, jonka askeleita tahdon itse tänään seurata. En vain joululaulujen säestäessä kulkuani, vaan silloinkinkun vuodenajat kuljettavat läpi tuulten ja tuiverrusten. Kohti kevään heräämistä ja keskikesän lämmintä syliä. JA erityisen herkin mielin silloin, kun ensilumi koskettaa poskeni nukkaa. Voi kunpa meillä oisi joulu ainainen......se on. Sydämen syvimmässä sopukassa. Joulun ihme.

Seitsemäs♥

 Itsenäiselle kotimaalle liikutuin eilisessäni. Niinkuin moni ympäri Suomen. Viluiset varpaat kanssani nojatuolin mutkassa sykkyrällä kurkin pukuloistoa. Väkisin huomaan ,että ajatuksissa vilahtaa yltiöpäisten rahasummien kulku. Onko kaikki tuo tarpeen, miettii pieni ihminen minussa. Toki, toki. Kunnia ja riemullisuus on ansaittu. Juhlaan on syy. Jossain silti joku lämmittää käsiään puhallellen niihin kylmissään, kodin lämpöä vailla. Itsenäisyyspäivä on minulle myös isoisäni kaipauksen nousua pintaan. Silmät sulkien saan olla tuokion tyttö letit hulmuten, ukin nostaessa korkealle. Hetken ajan yllän hipaisemaan taivaan tummaa kantta. Kantta ,joka tänään raotti oviaan untuvaisten valkohahtuvien tanssille. Voi sitä iloa, jonka ensilumi jakaa! (pst.kuva vuoden takaa...)

 

Kuljimme eilen matkan ensimmäiseen jouluun. Kuuntelimme Nasaretin kaivolla naisten jutustelua. Kuulleet olivat kerrottavan, että naapurin Maria olisi kohdannut enkelin. Kesken mukavan rupattelun aukeaa ovi kuin leikaten ilmaa ympärillämme. Augustuksen käsky määräsi niin monet pitkille matkoille. Veroluettelot odottivat nimien kirjoittajia. Niin lähti Maria ja Joosefkin kohti Betlehemiä. Me saimme ihastella Jordanvirran rantamia. Tyttönen sai nousta kamelin selkään sekä onkia virrasta karkkikaloja. Saavuimme palatsin puutarhaan. Sinne tiensä tähteä seuraten olivat kulkeneet tähtien tietäjätkin. Herodeksen naurussa ja hykerryksessä kuului ilkeä suunnitelma. Vehreän kedon keskellä nuotion loimussa paimenet. Siinä huhupuheita ihmetellessään kuuluu fanfaari ja taivas avautuu. Enkelten joukko valkoisissaan kaiuttaa ilosanomaa. Menkää! Rientäkää! LApsi on teille annettu, poika Jumalan. Sydän pamppaillen avaamme majatalon oven. Ystävällinen emäntä tarjoilee mehut ja nisut. Ei ole tilaa, kertoo sitten, ettehän yöpymistä suunnittele. Oi, emme. Kuljimme tämän uskomattoman matkan ja saimme kurkistaa tallin pahnoille. Kyyneleille ei voi sanoa, että älkää. Ne vuotavat poskimäkeään kaulalleni ja liikutus on liian pieni sana kertomaan tunnettani. Rakas hymyilee. Tuntee minut. Tyttönen sädehtii kilvan tähtösen kanssa.

Jumalan suunnitelma on vilpitön. Osallemme lahjaksi annettu. Joulun lapsen lahjasta riittää. Sitä ei tarvitse tilata, ei pyytää, ei kääriä. Ei edes toivoa. Se on, se täyttää sydämen.

Kolmas♥

Tänään jouluni odotus kulki hiipien sisimmässä. Joululaulujen sävelinä. Nuotion loimuna. Esikoinen täyttää tänään 19. Jaan ajatukseni hänelle. Muutama toivottu lahja pääsi pukinkonttiin. Se alkaa olla valmis suljettavaksi suukoin♥ Huomiseen!

Toinen♥

 Tänään tuntui kuin taivaan tähtivalo olisi hipaissut hiuskiehkuraani. LAskeutunut hetkeksi lähelleni. Arki on hemmotellut, ollut lahja. Kuulen tutun laulun säkeet....ihmeistä suurin on täyttymässä....Hyräilen itseni viikonloppuun. Tänään seurakunnan vuoden viimeinen lastenilta. Viikon jakama väsymys väistyy, en koe täytymistä, en. Jaan aikani ja uppoudun, lumoudunkin, luulen. Oma pienin opetti lujaa luottamusta, avointa sydämen ovien aukaisemista. Tähti, tähdistä kirkkain nousee hiljalleen tumman talvitaivaan aavaan hiljaisuuteen. JAkaakseen kirkkautensa kaikkialle. Illassa tytöt matkaavat mukanani, iso ja pieni. Tähtösiä hekin. Minulle.

Oppijoiden kanssa aloiteltiin joulukuvaelman harjoittelu. Ystävä rakkain on työpari arjessa. Olen enemmän kuin onnekas! VAimea musiikki kuljettaa Mariaa ja Joosefia rauhallisin askelin. Seisahtuvat tähyämään, näkyykö vihdoin Betlehemin hämärät valot. Kurkottavat taivaalle, loistaako kirkas tähti? Uusin silmin , syvemmälle ajatellen otimme aikansa lapsia tien varteen palmunoksallaan kuningasta tervetulleeksi kutsuen. Adventti saa täyttyä, päättyä, lapsi on tässä. Torkahtaneiden paimenten herääminen hyiseen viluun ja käsiensä ojentautuminen hakemaan lämpöä nuotion loimusta. Kunnes säikähtävät suurempaa valoa. Enkeljoukko kertoo ilosanomaa. Kätensä tuudittavat vastasyntynyttä. Minä liikutun. Näen enemmän kuin tässä sanoiksi puen. Miten voisikaan tuota lasten jakamaa kuvaa piirtää sanoihin. Ei mitenkään! "Saavu Jeesus keskellemme, ilman sinua me emme löydä joulun ihmettä, taivaan lämpöä...." laulavat joulun jokaisen sydämeen.

Poimin jokaiseen joulua kohti kuljettavaan arkeni päivään ihmeen. Olkoon ne kalenteriluukkuinani, jotka avaavat tänäkin vuonna tallin oven yönä, jolloin kaikki muuttui.

Ensimmäinen♥

Hiljaa hiipi vierelle joulukuu. Avasi ovensa ja esitti kutsun kulkea kohti juhlista suurinta. Oppijoitteni kanssa sain tänään helmihetken. Ainutlaatuisen tuokion, jossa lasten laulu, kutkuttava odotus ja aito tunnelma läikäyttivät sisälläni lämpimän laineen. Luokassa on oma joulumaailma. Pieni poika kantoi iloksemme oikean pienen kuusen, itse metsästä hakemansa, kertoi äitinsä. Päätän, ettei kiire enää pääse kylkeen kyhnäämään. Jokainen hetki on arvokas sellaisenaan. Tuokio toisensa jälkeen kantaa meitä kohti ensimmäistä joulua. Seimen luo, lähelle joulun lasta. Tuota ihmettä, jota suurempaa ei maailmaan ole koskaan mahtunut.

 En anna enää lumettomuuden käydä kaihoksi asti. Päivien ilo valaisee arjen ja kotosalla illan tummuessa rakkaus ja kynttilän kajo avaavat lämmintä syliään. Sen pehmeyteen on hyvä istahtaa. Tyttösen laulu on kuin posken nukkaan saatu silitys. Hellä ja vaalimisen arvoinen. Ensimmäiset lahjat ovat löytäneet kätkönsä. Odottavat kääreitä ylleen. Jos 8-vuotias osaa pohtia, ettei sittenkään toivo tv-mainoksen koruntekokonetta, vaan karvavuorelliset nilkkurit sekä sisäpelitossut, voin tyytyväisenä nyökätä. Ihan hyräillen täytän nuo toiveet! 

 Kuljen saunan lämmöstä saatu puna poskillani huoneesta toiseen. Annan katseen viipyä nurkkiin muuttaneissa joulun hipuissa. Joulukodin ilme alkaa saada muotonsa. Huomaan valkoisen asettuneen suuremmin paikoilleen. Lumiharsoksi kotimme ylle. Ripaus punaista lämmittää ja hehkuu joulun sanoman sisälleen piirtämää rakkautta. Liikuttuen muistelen oppijoitteni keskittyneitä ilmeitä kuljettaessani pieniä nukkeja raskasta taivaltaan kohti tallin lämpöä. Kuulen vieläkin huokaukset sytyttäessäni kynttilän hehkumaan enkelin valoa paimenten luo. Jospa edes joku pieni sydämen ovi raottuisi.

Odotus. Täyttymys. Ihme. Suuri rakkaus. Sydämen sisälle asettunut ikuinen lämpö. Mitäpä muuta voin, pieni ihminen, kuin kiittääen pyyhkäistä onnenkyyneleen silmäni nurkasta. Ensimmäinen joulukuinen päivä kulkee iltaansa ja jakaa osalleni niin runsaasti pienten ihmeiden hyvyyttä♥