Sydämelleni laskeutui suuren juhlan ajatus

Syksyn pehmein kauneus oli läsnä tänään. Aurinko hyväili säteillään vielä lämpimästi. Syksyn väriloisto on pulpahtamaisillaan iloksemme. Tänään mieleni oli täynnä hyvää oloa. PÄivä oli lempeä ja leppoisa, jakoi paljon iloa. Läheisyyttä ja läsnäoloa vailla kiirettä ja yrittämistä, täytymistä. KAtselin hymyjä lasteni kasvoilla. Jokaiselle riitti päivään isosti riemua. Sain myös tiedon uudesta kummilapsestamme Sri LAnkasta. 9-vuotias tyttönen, jonka elämään voimme jakaa koulunkäynnin vuodeksi sekä toivottavasti paljon muuta iloa. Ehkä saamme olla valamassa uskoa ja luottamusta hyvään. Edes hippusen. Tuoda joulua hänelle lähemmäs.

Toivo. Luottamus. Armo. USko. RAkkaus. Syksyn lämmin syli, johon sain tänään kavuta lepäämään, avasi sydäntäni kohti sitä valkeutta, jonka voima on niin suuri ja uskomaton. Sai käteni ojentautumaan kohti sitä rakkautta, jonka suuruutta ei ymmärrys riitä piirtämään sanoiksi. Hän, jonka nimi on ylitse muiden. RAkkaus ja armo, lahja jonka suuruutta ei voi rahassa mitata. LAhja, jonka saa omakseen, jos vain haluaa. Askeleiden päässä häämöttää juhla, suurempi muita. JOULU.

Tänään pyydän: anna minulle viisautta tehdä juhlastasi sellainen, ettei sen sanoma katoa kaiken kilisevän ja kimmeltävän taakse. Ettei haluaminen ja tahtominen ole se päällimmäinen toive kattomme alla. Anna rauhasi jokaiseen joulua kohti kuljettavaan päiväämme. Sinun rauhasi. Sinun juhlasi. Syntymäsi tänne keskuuteemme kauan sitten oli lahja, joka kantaa. Kiitos on kovin pieni sana sen edessä. Tulkoon joulu todella sydämiin♥