perjantai 18. marraskuuta 2011

Joulu saapuu sydämeen

 Tänään oppijoilleni luin suloisen pienen kertomuksen. Siinä oli mukana joulun sydänlämpö. Pikkuinen tonttu, yksinäinen ja epävarma odotteli joulua saapuvaksi. Toisiko sen tullessaan piparintuoksu tai padassa poriseva riisipuuro? Siirappi syöty ja suuri pata lainassa. Murhemieli saapuili luokseen joulumielen sijaan. Muisti sitten, että kynttilänvalo voisi sen lähelleen kutsua! Asetteli tekemänsä kynttilät tuikkimaan pihapensaan oksiin. Valo hämärtyvässä illassa kutsui lähelle ystäviä metsän siimeksistä. Jokainen sai kotimatkalleen oman kynttilälahjan. Tonttu tunsi itsensä juuri sopivankokoiseksi ja hymyili tyytyväisyyttä tähystellessään taivaanrantaan katoavaa kulkuetta, joka kuljetti valoa tahoilleen. Ystävyys oli tuonut joulun pikkuisen tontun sydämeen.
 Adventin aika lähestyy. Minäkin haluan kutsua joulumieltä luo. Se uinuu sisimmässä, vaan pian sen saa viittoa pintaan hohtamaan valoaan. Tänään harjoittelimme töissä lasten kanssa Hoosianna-laulua. Se jätti minuun sen jokavuotisen tunteen, joka pyrkii kyynelinä silmiin. Ilonkyynelinä! Miten valtava on se sanoma, jota saamme koteihimme pukea. Miten suuri rakkaus on joulun punaisessa! TAhdon olla osaltani kuljettamassa joulun valoa eteenpäin. Omilleni jaan joulun todellisuuden. 
 Joululiinan kangas on viikattuna kaapissa. Se odottaa ompeluhetkeä. Ajatuksissa vilahtelee ja välkkyy! Viriää ja nousee! Minkälainen on jokaiselle paikan jakava pieni tärkeä tänä vuonna? Mitä metsästä pääsee pöytään ?Millaisiin kääreisiin pukeutuvat salaisuudet? Minusta suunnitteleminen ja joulun tunnun kohottaminen paikalleen loistoon asti on niin mukavaa.
 
Silti otan ajan hiljaisille mietteilleni kaiken keskellä. Nisset pääsevät joukkoomme. Mutta niidenkin yli nousee hiljainen tummuneen yötaivaan alla lepäävä lapsi. Hän, jonka risti on tyhjä nyt. Levittää jalkojemme alle paljaat oljet. Osoittaa jouluntähteä muita tuhansia kirkkaampaa. Asettuu sisimpäämme ja kuiskaa: rakastan sinua. Niin paljon, etten kertoa saata. Enkä minä voi ymmärtää! HAluan tänään olla kuin tuo nasaretilaismaria. Nöyrä. JA painaa pääni, virittää lauluni ja kohottaa hymyni joulutaivaan kantta sipaisemaan. Kuin tuon tarinan tonttuseen, on minuunkin jo asettunut joulumieli. Syvä ja hiljainen.

5 kommenttia:

  1. Kiitos!! Minä ammensin tästä sydämeni pullolleen joulun valoa. Tänäänkin saadaan kiittää siitä, että meille on suotu lahjoista suurin, Jeesus. Minulla on viikkosiivot kesken ja asetuin pienelle juomatauolle huhkimisen keskellä tähän koneen äärelle. Juuri oikeaan aikaan asetuin, kun sain sanoistasi ammentaa rauhaa ja rakkautta.
    Olen iltaisin jo käärinyt pieniä paketteja. Nautinnolla kieputellut paperia yllätysten kääreiksi, sitonut solmuja ja kirjoitellut pieniä tervehdyksiä. Miettinytkin olen kaikenlaista. Niitä iloja joita joulu sydämeen nostaa, valmisteluja myös suunnitellut, hyasinteista jo unelmoinut.
    Liinasi ompeluun iloista mieltä. Nautitaan tästä kaikesta.

    lämmöllä Anu

    VastaaPoista
  2. Niin kauniisti taas kirjoitat.

    Hoosianna on minustakin kaunis laulu...koskettava ja herkistävä, kuten monet joululaulut.

    Oikein ihanaa launatai-iltaa sinulle ystäväni.♥

    VastaaPoista
  3. Kirjoitat todella kauniisti. Samalla ilmoittaudun uudeksi lukijaksesi. :) Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
  4. Anu,
    sanoit niin kauniisti, kiitos!NAutitaan♥

    Malla,luoksesi jouluinen halaus, voi hyvin sinä ja masuasukas♥

    Irmastiina,
    kiitos. Valoisa jouluajatus lähellesi!

    Mömmeli,
    tervetuloa seimen äärelle kanssani kulkemaan kohti suuren rakkauden juhlaa♥ Luoksesi joulun valohippuja!

    VastaaPoista