Harmaaseen pehmeyteen, kosteiden sadesuukkojen keskelle päästin joulunpunan. Ikkuna sai tähtösensä, sohva punaisen pehmeänsä. Ikkunoitakin reunustavat suoraryhtiset punastuneet sivuverhot. Mutta syvimmin on joulunpuna päässyt sydäntäni sävyttämään. Minuun on noussut joulunodotus. Ensimmäinen glöginmakuinen höyryävä kupponen oli kuin juhlakauden avajaismalja. Sisin sykähtelee odotusta. Oppijoidenkin kanssa alkaa uuden viikon alussa matka joulun salaisuuteen, suurimman totuuden alkulähteille.
Ihanaa, mitä täältä löysin! Niin minäkin odotan! Poika toivoi tuikkivia kynttelikköjä jo ikkunalle ja lupasin, että pian laitetaan. Tänä syksynä on voimia ollut kovin vähän mihinkään työn ja opiskelun ylittävään mutta eilen sain urakkani valmiiksi. Minä niin odotin sitä, että valmistuisin ja nyt se tapahtui. Huomenna kuumennan glögiä minäkin ja taidan kääriä muutaman pikkupaketin, silittää pojan poskia jouluvalojen syttyessä ja kuiskata kiitosrukouksen Isälle. Kiitos Jeesuksesta, kiitos joulun valosta! Siu
VastaaPoistaHalaten,
Anu