Joulun lapsi

 Joka vuosi sisimmässäni helähtää joulutiuku, kun astelen jouluaskelmia oppijoitteni kanssa. Tänä vuonna teimme kuviksikin kaiken tärkeimmän. Tuntuu kuin jokin erityinen siunaus viipyisi niissä hetkissä, kun kerron hiljaisena kuulemaansa tutkaileville lapsille siitä tapahtumien ketjusta, joka punoo sisäänsä suurimman lahjan.  Lahjan Jumalalta meille jokaiselle. Kuljettakoon muutama lasten piirros tänään Seimen äärellä piipahtavan tuon pienen joulumatkan, joka antaa enemmän kuin mikään taival.
Enkeli Gabriel saapui Marian luo. Hetkeksi häikäisi kirkas valo koko tilan. "Sinä synnytät lapsen, anna hänelle nimi Jeesus" "Älä pelkää, Jumala on luvannut pitää sinusta huolta "

 Keisari Augustuksen käskystä oli myös MArian ja Joosefin lähdettävä kirjoittautumaan veroluetteloihin . MAtka Beetlehemiin olisi raskas, mutta keisarin sanaa oli toteltava.

 Jumala oli luvannut pitää huolen. Tummuvan iltataivaan alla taival taittui.

 Mutta kaikki majatalot olivat jo täynnä matkalaisia ympäri maan. Ei lie ollut sattumaa, että löytyi majatalon isäntä, jonka kävi sääliksi Mariaa. Tarjosi tallia yösijaksi. Ja tuo yö muutti kaiken. Kirkkaan tähden valaistessa tienoon täytttyi Jumalan suunnitelma. Tuona pyhänä yönä syntyi Hän ihmiseksi ihmisten keskuuteen. Valoksi pimeään maailmaan.

 

Joulun ihmeellinen lahja. Kaiken kiireen ja hälinän keskellä meillä on toivomme Hänessä. Joulun lapsessa.

Odotus saa alkaa♥

Huomenna soi Hoosianna, pelasta auta. Alkaa odotus. Miltä mahtoi tuntua MAriasta, kun arkensa keskelle sai ihmeellisen sanoman. Tavallinen nasaretilaisnainen valittu Jumalan pojan äidiksi. Yhä vielä Jumala käyttää tavallisia käsiä , arkeaan astuvia jalkoja. Rakkautensa työhön. Ensimmäisen kynttilän liekki hohtaa kuin enkeli aikoinaan ja kertoo yhä samaa suurta sanomaa.

Ihan pian♥

Harmaaseen pehmeyteen, kosteiden sadesuukkojen keskelle päästin joulunpunan. Ikkuna sai tähtösensä, sohva punaisen pehmeänsä. Ikkunoitakin reunustavat suoraryhtiset punastuneet sivuverhot. Mutta syvimmin on joulunpuna päässyt sydäntäni sävyttämään. Minuun on noussut joulunodotus. Ensimmäinen glöginmakuinen höyryävä kupponen oli kuin juhlakauden avajaismalja. Sisin sykähtelee odotusta. Oppijoidenkin kanssa alkaa uuden viikon alussa matka joulun salaisuuteen, suurimman totuuden alkulähteille.

 Seimen äärellä kuljetan joulun suurimman lahjan nostattamia tunnelmia kunhan marrasharmaus väistyy jouluvalon tieltä. Lapsi Jumalalta, meille jokaiselle annettuna lahjana täyttäköön sisimmän sykkimään lämpöä ja läheisyyttä. Voi, miten odotankaan marraskuun harmaan jälkeen jouluvalon tuikahdusta.

Joulu sydämessä

 Tänään kuljin oppijoitteni kanssa joulukirkkoon. Yöpakkasen puraisujen jäljiltä ympärillä siintävät pellot olivat kuuravalkeita. Aamu-usva pehmensi kaiken näyttämään rauhaisalta. Pysähtyneeltä. Kuunsirppi taivaalla seurasi askeleitamme. Tuttu pappi kertoi , miten jokainen kuusenkoriste merkitsee jotakin erityistä. Kynttilä loistaa valoaan , Jeesuksen syntymä toi valon maailmaan. Kranssien ympyrämuoto kuvastaa Jumalan ikuista rakkautta meitä kohtaan. Pieni pukki muistuttaa lahjoista, joita Jeesukselle tallin hämärään tietäjät toivat. Tähti latvuksessa on tärkeimpänä kuusenkoristeena Betlehemin taivaalla kirkkaimpana loistanut tähti. Kulkunen on Jeesuksen kutsu seuraamaan häntä elämässämme. Vierelläni istui poika, jolle paikallaan olo on työlästä. Käsi omassani, sormensa sormieni lomassa, välillä pojan pää painettuna olkapäätäni vasten hän jaksaa kuin jaksaakin. Kun pappi lopettaa, kuiskaa tämä poika: Minä voin ripustaa meidän kuuseen iskän ja äidin kanssa sen huovutustähden, jonka koulussa teimme. Ja sitten sekin on se Jeesuksen syntymän tähti!" Niin, kuiskaan lämpö sydämelläni. Sama poika jatkaa:"Onko Jeesus totta?" Nyökkään hymyillen ja lupaan kertoa Jeesuksen elämästä koulussa vielä monia asioita. "Miksi se joutui sitten ristille?". "Elikö MAria ja Joosef vielä kun se kuoli?" Kysymysten kuiske korvassani lämmitti, ei häirinnyt. Kun saavumme koululle ja ryhdymme pesemään käsiämme ruokailuun menoa varten, tuo poika kertoo pettymys äänessään: "Sinä lupasit kertoa lisää Jeesuksesta!" Olin kosketettu. Ja kiitollinen. Lapsen mieli ja sydän olisi avoin, mutta aikuisten maailmassa on niin monia lukossa olevia ovia!

 Huomenna on viimeinen työpäivä. Hiljenen painamaan oman pääni seimen lapsesta aikuiseksi varttuneen olkapäälle. Avaan sydämeni luukut apposen avoimiksi joulun astua sisimpään!

  

Levollisen lempeitä joulun ajan tuokioita sinulle!

 Oppijoiden joulujuhlassa liikutus liikkui useassa silmänurkassa. Minunkin. Sain monta kaunista sanaa oppijoiden vanhemmilta. Kätkin ne sisimpäni sopukoihin. Saavat jakaa lämpöään muistoina minussa. Miten paljon saavatkaan ystävällisen lämpöiset sanat hyvyyttä aikaan! Kirkkaus loisti lasten silmissä, kun ylsivät parhaaseensa esityksessään. MAria, Joosef, Jeesuksen ajan lapsoset palmunoksineen, enkeleiden häikäisevä kulkue, paimenet sauvoineen ja laulu, joka siivitti joulun ihmeen jokaisen kuulijan sydämeen! "Saavu kaikkeen pimeyteen, joka sydämeen"....ja huokauksessani on toivoa ja lujaa luottamusta hyvään. Kiitos oppijani, olette ihania!!Annoitte joulun koskettaa. Saapua kaivatuksi valkeudeksi tummuuteen ja kiireeseen.

Olen kurkistellut vuodentakaisia kuvia lumihunnun peittämästä pihapiiristä. Lumitaakkojen alla kuusen oksistoissa on jotakin levollista. Tuokio sitten saavuin pikkuisimman kanssa kotiin. RAkas on sairaana. Olemme valvoneet yön. KAverisynttäreiltä saapuili punaposkinen neito. Kaupassa oli vilske ja kaiken puheensorinan takaa koitti jouluinen sävel asettua rauhaksi kaiken ylle. Koin hetken ristiriitaisia tunteita. Ei joulumieli asetu meihin laittamalla. Sille tahdon avata oven itseeni. Kutsua sen pehmein huokauksin lähelle ja jäämään jakamaan tyyneyttään.

LAhja meille annettu, poika Jumalan. Juhlan esityksessä tyttö istahti seimen taa. Tuuditti vaimeasti hymyten vastasyntynyttä kapaloitua sylissään. Vierellään poika Joosefin asussaan katsoo tyttöön ja nukkeen lämmin lapsenhymy kasvoillaan. Siinä se on. Kaikki. LAhja jokaiselle. Seimen ympäri kulkivat lapset palmunoksiaan heiluttaen ja laskivat oksat seimen ympärille. LAskivat kuin itse tahdon itseni laskea. Seimen luo. Jäädäkseni lepäämään joulun ihmeen ikilämpöiseen syliin. Kun hain nuo 20 palmunoksaa kukkakauppiaalta, ei voinut hän kuin ihmetellä iloani. MAksaessani sanoin riemu äänessäni: kiitos, nämä ovat täydelliset! HArva hankkii oksanippua ilman ainuttakaan kukkaa. VAan kuin kaunein ruusu oli lasten koko esitys!

 

Viikonmittainen on enää matka. Astun jokaisen askeleeni kiittäen ja iloiten. LApsen luo.

Joulun ihme

 Tonttunen sai käteensä tärkeän käärön. Olin tänään Turun Wanhan ajan joulumarkkinoilla. Riihipirtin puolella kerron suloisesta tapaamisestani blogitutun kanssa. Toiselta kojulta löysin keraamisen seimiasetelman. Ostin Marian ja Joosefin sekä seimen lapsen lisäksi paimenen ja pienen keraamisen aasin. Maksaessani ostoksiani ystävällisen hymyn kera myyjä sujautti paperikassin uumeniin tuon tontun kädessään pitelemän käärön. Siihen on kirjoitettu jouluevankeliumi. Muutama ilta taaspäin rakas pohti ääneen, että pöytänsä ääressä viihtyvä Nisse kaipaisi jotakin erityistä käteensä. Nyt se sai tärkeimmän viestikapulan. Sanoman, jonka myötä maailma sai valonsa! Joulun ihmeen.

 

 Voi, miten odotan aattoillassa lapseni lukemaa evankeliumia. Sen kertoma kutsuu kyyneleet silmiini. Kätken kuin Maria tallin uumenissa kauan sitten sanat sydämeeni. Tutkiskellakseni niitä arjessanikin jokaisena päivänä. Valtava suunnitelma osaksemme annettu. Koulun joulujuhlassa tyttöseni saa olla enkeli. Se erityinen, joka lausuu paimenille viestinsä. Älkää peljätkö.....teille on tänä yönä syntynyt Vapahtaja. Tietäjien loistokkaiden lahjojen rinnalla tuona yönä koko maailma sai lahjan, jonka suuruutta vain surullisen harva tahtoo ymmärtää. Lahja, jonka nyörejä haluan ahnaasti aukoa. Nähdäkseni, ymmärtääkseni, ammentaakseni. Rakkauden tuoja, armon antaja. Joulun ihme.

TAvallisen nasaretilaisnaisen elämä kääntyi olemaan jotakin valtavaa. Sai tuudittaa hetken sylissään lasta, jonka askeleita tahdon itse tänään seurata. En vain joululaulujen säestäessä kulkuani, vaan silloinkinkun vuodenajat kuljettavat läpi tuulten ja tuiverrusten. Kohti kevään heräämistä ja keskikesän lämmintä syliä. JA erityisen herkin mielin silloin, kun ensilumi koskettaa poskeni nukkaa. Voi kunpa meillä oisi joulu ainainen......se on. Sydämen syvimmässä sopukassa. Joulun ihme.

Seitsemäs♥

 Itsenäiselle kotimaalle liikutuin eilisessäni. Niinkuin moni ympäri Suomen. Viluiset varpaat kanssani nojatuolin mutkassa sykkyrällä kurkin pukuloistoa. Väkisin huomaan ,että ajatuksissa vilahtaa yltiöpäisten rahasummien kulku. Onko kaikki tuo tarpeen, miettii pieni ihminen minussa. Toki, toki. Kunnia ja riemullisuus on ansaittu. Juhlaan on syy. Jossain silti joku lämmittää käsiään puhallellen niihin kylmissään, kodin lämpöä vailla. Itsenäisyyspäivä on minulle myös isoisäni kaipauksen nousua pintaan. Silmät sulkien saan olla tuokion tyttö letit hulmuten, ukin nostaessa korkealle. Hetken ajan yllän hipaisemaan taivaan tummaa kantta. Kantta ,joka tänään raotti oviaan untuvaisten valkohahtuvien tanssille. Voi sitä iloa, jonka ensilumi jakaa! (pst.kuva vuoden takaa...)

 

Kuljimme eilen matkan ensimmäiseen jouluun. Kuuntelimme Nasaretin kaivolla naisten jutustelua. Kuulleet olivat kerrottavan, että naapurin Maria olisi kohdannut enkelin. Kesken mukavan rupattelun aukeaa ovi kuin leikaten ilmaa ympärillämme. Augustuksen käsky määräsi niin monet pitkille matkoille. Veroluettelot odottivat nimien kirjoittajia. Niin lähti Maria ja Joosefkin kohti Betlehemiä. Me saimme ihastella Jordanvirran rantamia. Tyttönen sai nousta kamelin selkään sekä onkia virrasta karkkikaloja. Saavuimme palatsin puutarhaan. Sinne tiensä tähteä seuraten olivat kulkeneet tähtien tietäjätkin. Herodeksen naurussa ja hykerryksessä kuului ilkeä suunnitelma. Vehreän kedon keskellä nuotion loimussa paimenet. Siinä huhupuheita ihmetellessään kuuluu fanfaari ja taivas avautuu. Enkelten joukko valkoisissaan kaiuttaa ilosanomaa. Menkää! Rientäkää! LApsi on teille annettu, poika Jumalan. Sydän pamppaillen avaamme majatalon oven. Ystävällinen emäntä tarjoilee mehut ja nisut. Ei ole tilaa, kertoo sitten, ettehän yöpymistä suunnittele. Oi, emme. Kuljimme tämän uskomattoman matkan ja saimme kurkistaa tallin pahnoille. Kyyneleille ei voi sanoa, että älkää. Ne vuotavat poskimäkeään kaulalleni ja liikutus on liian pieni sana kertomaan tunnettani. Rakas hymyilee. Tuntee minut. Tyttönen sädehtii kilvan tähtösen kanssa.

Jumalan suunnitelma on vilpitön. Osallemme lahjaksi annettu. Joulun lapsen lahjasta riittää. Sitä ei tarvitse tilata, ei pyytää, ei kääriä. Ei edes toivoa. Se on, se täyttää sydämen.